EmediateAd

HANNU SALAMA Sydän paikallaan

A A
21.8.2010 0:01
Kuva: Irmeli Jung

Hannu Salaman uudessa romaanissa vanheneva kirjailija saa tehtäväkseen kirjoittaa raportin 1960- ja 70-lukujen kulttuuriradikalismista. Samalla syntyy raadollinen ajankuva nykypäivästä.

HANNU WAARALA

Otava 2010. 254 s. Hannu Salaman uudessa romaanissa vanheneva kirjailija on tapahtumien sarkastinen kronikoitsija, menneen ajan ja nykyisen kännykkäkulttuurin ideologinen seismografi - niin kuin oli laita aikalaistuntoja heijastavassa ja luotaavassa kohuromaanissakin Tapausten kulku (1969).

Tapausten kulussa Salama kuvasi rehellisesti kirjailijapolvensa kostean ja itsetuhoisan elämäntavan kohtalokasta umpikujaa.

Nyt on vähän toisin. Uudessa kirjassa ollaan raittiuden tiellä, mutta irtonaisten naissuhteiden hämähäkkimäistä rakentelua ei ole mitenkään unohdettu.

Sukupuolisuhteiden kuvauksella on aina symbolista arvoa, kun ilmaistaan inhimillisesti ristiriitaisia ja raadollisia tunteita, amok-tilanteita, ihmisen himoa ja kaksinaamaisuutta.

Mutta pettäminen naamioiden takana on ehkäpä sittenkin puhdas lajityypillinen ominaisuus, sukupuolesta riippumatta. Silloinhan sitä ei voi yksiviivaisesti moralisoidakaan, ainoastaan kuvata ja kertoa sen kiemurat.

Luokkien välissä
Sydän paikallaan -romaanissa kertoja on Salaman itsensä oloinen kirjailija, joka saa tehtäväkseen vanhalta koulukaveriltaan, poliittiselta opportunistilta ja EU-virkamieheltä Allan Vihtori Peltoselta, kirjoittaa raportti 1960- ja 70-lukujen kulttuuriradikalismin tunnoista. Se osoittutuu haastavaksi tehtäväksi, sillä menneisyys on meille aina osin salaisuus, joka avautuu kierolla tavalla vasta nykyisyyden kautta.

Sen huomaa myös "yhteiskuntaluokkien välissä" toimiva kirjailija, joka on katkera niin kapitalismin ahneudelle kuin kommunismin petoksellekin.

Vai onko kysymys perimmiltään ihmisluonnon naamiohuveista, joille aatteet ja kulutusyhteiskunta tarjoavat vain näyttävät puitteet?

Joka tapauksessa aatteisiinsa ihminen saa aina itsepetoksen makua.

Paikoin Salaman romaanin ruumiinavaus muistuttaa August Strindbergin Mustien lippujen ihmis- ja luokkavihan myrkyllisiä myrskyjä tai Louis-Ferninad Célinen amoralistista ja masokistista kärsimysnäytelmää. Joka tapauksessa ihmisestä ja yhteiskunnasta ei jää paljon jäljelle.

Karmiva ajankuva
Salaman kirjailija tutkii alhaisia amoraalisia tuntoja, ihmisen katu-uskottavuutta, nykyisen moraalin konsensusta ja sen alkuperää romaanikirjailijan näkökulmasta, aseinaan seksi ja politiikka. Kirjailijan karu tyylioppi syntyy konformismin, hegemonian ja latteuden evankeliumin, yleisen mielipiteen vastaisuudesta.

"Minulla on edelleenkin oltava yhteiskunnan laitapuolen säännöt tyyliopissani, näkökenttänä, ja tieto siitä, että sorretun kansanosan hyväksikäyttäjät, poliitikot, teknomaailma ja talousmiehet, ovat jatkuvasti vaatimassa lisävaltuuksia..."

Sydän paikallaan on ajan- ja ihmiskuvana karmaiseva.

Uskaltaako mikään raati palkita tätä villiä, häikäilemätöntä ja anarkistista romaania, joka ryvettää illuusiomme hyvinvoinnin perustasta ja jatkuvuudesta?

Runous

Kommentoi artikkelia