HEINI LEHVÄSLAIHO- Runoja.Varpusen luita.

A A
3.1.2009 0:00

HEINI LEHVÄSLAIHO Runoja.Varpusen luita. WSOY 2008. 83 s.

Heini Lehväslaihon (s. 1962) esikoiskokoelma Runoja. Varpusen luita on kiinnostavan näköinen kirja. Lehväslaihon valokuvat kansissa välittävät tunteen avoimuudesta ja moniulotteisuudesta. Samaa haetaan hänen runoissaan.

Runoissa on lupaava ote. Ne eivät selittele, uskalletaan leikitellä rytmillä, äänteellisyydellä ja riimeillä: "muistatko Keatsin laulun / pienestä eläimestä / jolla on silmä verestä // se katsoo suurelta kalliolta / potkii maata allaan / kohauttaakseen maailmaa / rohkeudellaan // muistaako kukaan / Keatsin laulua / rohkeasta eläimestä / jolla on sydän verestä".

Runoissa vaihtelevat viattoman ja naiivin rajalla liikkuvien säkeiden kepeä ilo sekä painava tiedostamisen kipu. Kokoelma jännittyy voimakkuuden ja haurauden, ilon ja heikkouden, rakkauden ja pelon välille. Niiden akselilla kasvamisesta tuntuu olevan kyse.

Laulullisuus ja leikkisyys ovat kokoelman nimittäviä tekijöitä, kevyt surumielisyys leimaa iloistenkin runojen tunnelmaa. Kokonaisuus jää vajaaksi ympäripyöreiden runojen takia, jotka eivät ainakaan minua havahduttaneet oivaltamaan tai jättäneet miettimään.

Kokoelman jännite on kuitenkin kiinnostava, ja mukana on muutama hyvä runo, joiden takia Varpusen luita kannattaa lukea: "vuosia nukkui polvitaipeissani / öisin pieni kyyhkynen / hennot luut laskostettuina / kylkiään vasten / ymmärsin sen vasta / kun olin kylmäksi jäänyt pesä".

OUTI KAIKKONEN

Runous

Kommentoi artikkelia