HELENA WARIS - Uniin piirretty polku

A A
13.5.2009 0:01
Kuva: Arto Wiikari

Helena Wariksen esikoisromaani kypsyi vuosien saatossa. Kirjailija ennätti siinä sivussa opiskella puutarhuriksi ja työskennellä useissa ammateissa.

HELENA MIETTINEN

HELENA WARIS

Uniin piirretty polku

Otava 2009, 463 s.

Ristiinalaisen Helena Wariksen (s. 1970) esikoisromaani Uniin piirretty polku on lennokas, hyvin koossa pysyvä täyteläinen tarina. Se ei ole tarkoituksellisesti ilkikurinen hupailu, mutta riemastuttava rekvisiittaruuhka tekee siitä hauskalla tavalla vähän hassun.

Kirjassa on aineistoa kalevalaisesta kansanperimästä, skandinaavisesta viikinkihistoriasta, islantilaisten saagojen henkeä, lappilaista noitakulttuuria, animismia ja shamanismia. Siinä on rutkasti historiallista esinetietoutta liioittelevaa laveaa maalailua. Kaikki Harald Hirmuinen -sarjakuvan välineet ja tamineet taitavat olla mukana.

Monista henkilöistä keskeisimmiksi tarkentuvat Aile, Dai, Troi, Neitha ja Arni. Kullakin on arkinimi, oman haltijaeläimen mukainen hahmonimi ja maagista voimaa sisältävä tosinimi. Alkulehdillä on selvityslista yli 20 tarinan henkilöstä ja se onkin tarpeen.

Mystinen maantiede
Pohjankontua, Tuultensaarta, Taivaskallionkylää, Joenyhtymää tai Mustarintaa on turha etsiä meidän maailmamme kartoilta. Paikat liittyvät Suomeen ja Pohjolaan, mutta fantasiaa ne ovat.

Saduissa on usein kyse hyvän ja pahan taistelusta. Polku-kirjassa hyvyys ja pahuus maastoutuvat paikkoihin. Erityisen vaarallisia ovat Mustarinta, Riimukorpi ja Kipinäluhta. Jossakin vaiheessa niiden läpi on päästävä, jos mieli jatkaa matkaa. Aile-Ailegais yhtäällä Dain kanssa ja Troi toisaalla välillä Neithan kanssa ja välillä yksin etsivät alkukotiaan.

Mielleyhtymiä Harry Potteriin ei voi välttää. Ailen ja Troin kulkua hidastaa se, että kummankin muistia on pimennetty. Heidät on kiskaistu jo lapsina erilleen toisistaan maailmalle. Vanhat mahdit, jumalvoimat, ovat päättäneet, että heidän on aika etsiä polku kotiin. He alkavat muistaa kadottamaansa, koska mahdit suojelevat heitä. Ja Arni odottaa sisaruksiaan kotiin.

Monenlaiset voimat hallitsevat maisemia. Maisema voi käydä milloin vain silmälle käsittämättömäksi. Se saattaa piiloutua tiheään sumuun tai myrsky sekoittaa sen kokonaan.

Susi vie juonta
Polku-kirja jäsentyy selkeästi vaellustarinaksi, jossa etsitään jotain. Eletään aikaa, jolloin valmiita karttoja ei ole liiemmin käytettävissä. Niitä laaditaan itse tähtien avulla. Joskus löytyy salaperäisiä tietolähteitä, kuten Hullun miehen tarina, jota säilytetään Joenyhtymän markkinapaikassa Mielikin Mallastuvassa.

Romaani on toki myös romanttinen rakkausjupakka. Nainen tai mies eivät noin vain löydäkään toistaan, vaan tarvitaan jopa parinvaihtoa. Joskus on otettava vaikkapa suden hahmo päästäkseen lähelle mielitiettyä. Haltijaeläimet ohjaavat kulkijoita mystisissä metsissä ja pahaenteisillä soilla.

Kirjalle antaa voimaa Wariksen kaunis kieli. Kieli kantaa rikasta luonnon nimistöä. Waris on erikoistunut viehättäviin luonnonhetkien luonnehdintoihin. Toisaalta teos on hykerryttävän anakronistinen. Henkilöillä on 2000-luvun puheenparsi ja ihmiskäsitys, vaikka osin peitetysti. Sellaiset sanat kuin pohjanmies, ukkosmies ja Sudentahto kalskahtavat komeasti ja virittävät jylhää tunnelmaa.

Roolipeli-ihmisille Polku-kirja voisi olla aika antelias virikkeiden lähde. Romantiikan nälkäiset palkitaan hyvin. Mutta sellaiset, jotka lukevat Kaari Utrionkin romaaneja faktavirheiden toivossa, älkööt vaivautuko. Utriolla faktat ovat hallussa ja käytössä, mutta Waris ei sellaiseen käsittääkseni pyrikään.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia