Henriikka Tavin esikoisteos Esim. Esa (2007) peilasi ilmestyessään uuden runoutemme murrosta raikkaassa innovatiivisuudessaan. Tavin kolmas runoteos Toivo luottaa sekin osittain kollaasitekniikkaan. Omintakeiset paradoksit ja kaksimerkityksisyydet yhdistyvät: "Ilman paino on ilman keveyttä", "Älä siis katoa. Lähde ja jää."
Teoksen Lastut katsovat kauaksi kadotettuun menneisyyteen. Niistä laulullisin, kuvaavasti Wiipurilaisen osakunnan laulajille ja Postmodernille Akateemiselle Karjalaseuralle omistettu, sisältää otteita esimerkiksi Karjalaisten laulusta ja Sellanen ol Viipurista.
Syvätasolla mukana on hätkähdyttävän, jopa tuskallisen paljon kuoleman läsnäoloa. Perhoset siivittävät monesti surun ja kuoleman ennakointeja. Hallakehrääjä viittaakin Saima Harmajaan.
Ketjumaiset lastenlorut Jussin talosta Oli ennen Onnimanniin saavat karmaisevat muunnelmansa. Jälkimmäisessä kuolema on kaikkien linkkien päätepiste: "Oli ennen korttipakka, / korttipakasta tupakka, / tupakasta pata-akka, / pata-akasta kuolema."
Tavi myös luetteloi edesmenneitä taiteilijoita Sylvia Plathista Juice Leskiseen ja Sid Viciousiin, ja Inger Christiansenin siteerattu "surun tasapaino" tuntuu näissä vaakakupeissa heilahtavan alaspäin, mullan puoleen.
Kirjoitusprosessissa ja kohtaamisessakin etääntyminen ja etäännyttäminen on todennäköisin vaihtoehto, sillä "läheisyys on vastavuoroista / keskeytystä ja miniatyyrityranniaa".
