Houdinin uni

A A
31.1.2010 00:00

HANNU WAARALA

PEKKA JÄNTTI
Houdinin uni

Teos 2010, 92 s.
Pekka Jäntin (s. 1978) esikoiskokoelma Houdinin uni hämmästyttää ja ihastuttaa kielellisen rekisterin monipuolisuudellaan ja mielikuvitusrikkaudellaan. Runoissa on sekä tihey-den että väljyyden tuntua, lyhyen ja pitemmän ilmaisun hallittua muotoa - mutta mikä tärkeintä: orgaanisia, vaikuttavia ja omaperäisiä kielikuvia unen ja illuusioiden leikkauspisteistä.

Välillä ilmaisu kääntyy upeaksi aistilliseksi ja visuaaliseksi kuvarunoksi, kuten runossa Sateen ja vanhuuden illuusio. Tällöin liikutaan suomalaisen modernismin 1960-luvun tuntumassa.

Jäntin kokoelmassa löytyy harvinainen aistimellinen ja filosofinen perusjännite, joka manaa lukijan erilaisiin kielellisiin tilanteisiin ja asetelmiin. Tuntuu kuin Jäntin lyyrisen ilmaisun "ylijäämä" kumpuaisi paineaallon tavoin todella syvistä inhimillisen kokemuksen lähteistä ja kerrostumista.

Unet ja illuusiot ovat runoilijan ruokamultaa. Kuten Luis Bunuelin elokuvassa Illuusio matkustaa raitiovaunulla Jäntin runoissa illuusiot ovat kuin pysäkkejä elämänpituisella tuntemattomalla matkalla. Unet ja kuvat ovat tienviittoja.

Filosofisessa runossa Arvostelukyvyn illuusio runoilija näyttää teesin ja antiteesin välisen kuilun. Se on filosofisella tasolla ihmisen todellinen paikka maailmassa.

Eroottista kuvastoa Jäntti ilmaisee niukasti, mutta täsmällisesti: "Sieluni on suuri kuin mustikanvarpu./Olisi syksy ja suusi myrskyisä taivas". Kaiken kaikkiaan Houdinin uni on yksi vahvimmista esikoiskokoelmista pitkään aikaan. On ilo todistaa runoilijan syntyä.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia