ILPO TIIHONEN - Jumalan sumu

A A
3.1.2010 00:01

OUTI KAIKKONEN

ILPO TIIHONEN

Jumalan sumu

WSOY 2009, 73 s.

"Tänne tähtien alle me tultiin / ja taivas on sattumaa, / ja jos tähdissä pää, on jalat / tukevasti tomussaan"". Ilpo Tiihonen (s. 1950) leikittelee ihmisen pienuudella uudessa kokoelmassaan Jumalan sumu. Runojen ääni vaihtelee ivallisesta naurusta sydämelliseen: ihminen joutuu vajavaisuudessaan pistelevän ironian ja lempeän pilkan kohteeksi.

Tiihosen runojen maailma muodostuu kirjoittamisen ja kielen ilosta. Rytmillä ja soinnuttelulla on vahva asema, ja runot nojaavat ääneen lukemiseen samoin kuin Aulikki Oksasen laulurunot. Ne kytkeytyvät perinteiseen runouteen yhdistäen siihen slangia, sanaluomuksia ja leikittelyä rytmillä.

Parhammillaan runo vain puhkeaa puhumaan: "Tai jos lukisi itsensä valoksi / valtamerien syvyyksiin / tai tuulten vuoleman vuoriston huipuille / lumisokeaan korkeuteen, / tai tulen punaisimpaan kvarkkiin / tai siihen hetkeen kun halkeaa kuu".

Kuopiosta lähtöisin oleva runoilija palkittiin edellisestä kokoelmastaan Largo kirjallisuuden valtionpalkinnolla sekä Savonia- ja Tanssiva karhu -palkinnoilla.

Runous

Kommentoi artikkelia