IMRE KERTÉSZ - Kaleeripäiväkirja

A A
21.2.2009 0:01

IMRE KERTÉSZ Kaleeripäiväkirja

Suom. Outi Hassi. Otava 2008. 284 s. Unkarilaisen nobelistin Imre Kertészin päiväkirjamerkinnät (1961-1991) kantavat huolta ihmisen itsetuntemuksen tarpeen ja sisäisesti vahvan energisyyden katoamisesta. Nykykirjallisuutta vaivaavat kirjoittajan mukaan kompromissit suhteessa elämään.

Kirjallisuus sitoutuu lyhytkantoisiin välineellisiin tavoitteisiin ja siksi myös moralismissaan näennäisyyksiin: "… kaikki eivät pysty tekemään elämästään omaansa. Todellinen nerokkuus on eksistentialistista nerokkuutta. Uskallan jopa väittää: tieto, joka ei ole välitöntä tietoa itsestämme, on lähes poikkeuksetta turhaa."

Kertészin haastetta on hakeutuminen ulos valmiiksi tarjotuista rooleista ja tavanmukaisista selitysmalleista. Viimeksi mainituissa ei vain taide vaan myös elämä näyttää perustoistaan vieraantuneelta.

Kaleeripäiväkirja kuvaa Kertészin kirjojen syntyä sekä niiden edellyttämää ajattelua, muotoa ja tekniikkaa. Esillä on tarve hakeutua romaaniin, joka ei kuvaa perinteisesti kirjallisia luonteita vaan teosta itseään.

Romaani on Kertészille eräänlaista täydellisen läsnäolon vaatimusta. Pohjan antavat kertojan sinänsä kuvaamattomissa olevat kokemukset, erityisesti järkytykset Auschwitzissa.

Kertészin mielestä elämä muistuttaa Franz Kafkan kuvaamaa linnaa. Yksilö ei pääse sinne koskaan sisälle. Kafkan tavoin Kertész miltei rakastaa ihmisenä olemiseen ja sen rajallisuuteen sisältyvää ahdistusta. Sen kuvaamiseksi hän tarvitsee sovinnaisista rakenteista irtautuvan elämäntavan esiin pakottamaa ajattelua ja sitä vastaavaa kirjallista tekniikkaa.

Vaikka näinkään ei synny varsinaista ratkaisua, Kertészin hahmottama prosessi tuottaa mahdollisimman syvää kriittistä rehellisyyttä suhteessa elämään ja kirjallisuuteen sekä niiden pintailmiöihin.

Kun sen enempää järki kuin elämäntaito eivät pääse aitoon ihmisyyteen käsiksi, jäljelle jää työ, hahmonsa etsiminen luovan työn kautta. Se on kokemuksellista realismia, jossa on mukana myös irrationaalia, ei vähiten musiikkia.

Nietzscheläinen vitaalisuus ja elämän tarkoituksen etsiminen vaativat tinkimättömyyttä suhteessa kirjoittamiseen. Varminta polttovoimaa Kertészille, kuten monelle klassikkokirjailijalle, tuntuu olevan juuri tuo kärsimyksen kokemus.

Ahdistuksen perussyyksi hän näkee elämän- ja kuolemanpelon. Eurooppalainen kulttuuri ja sivilisaatio ovat suojautuneet pelolta illuusioiden ja aggression avulla. Kertész katsoo taiteilijan tehtäväksi pelon kohtaamisen. Sitä on hänelle elämän ja kirjoittamisen yhteys.

Hän luo aforistisen pohtivaa, kielellisesti riisuttua tekstiä. Seurassa ovat Nietzschen ja Kafkan lisäksi muiden muassa Thomas Mann, Albert Camus ja Samuel Beckett.

Kertész päätyy ajattelua imponoiviin paradokseihin. Niistä hahmottuu viitteitä monen peruskysymyksen kohtaamiseen. Vaikka tietoisuutemme rajallisuus tekee vastauksista epätäydellisiä, Kaleeripäiväkirja kysymyksineen kuuluu käännöskirjallisuutemme helmiin.

TEPPO KULMALA

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia