Jouni Tossavainen - Kuusikirja

A A
31.10.2008 0:01

JOUNI TOSSAVAINEN Kuusikirja Like 2008. 216 s.

Kuopiolaisen Jouni Tossavaisen (s. 1958) Kuusikirjaa voi pitää runoilijan kokoomateoksena, joskin epätavallisena sellaisena. Kirja käsittää runoja kymmenestä runokokoelmasta, ja kaikissa runoissa kuusi on jollain lailla läsnä.

Rinnalleen runot ovat saaneet Tossavaisen kuusi- ja puuaiheisia valokuvia. Kuvan ja sanan vuorovaikutuksessa syntyy uusi taso, jolle kumpikaan ilmaisumuoto ei yksin yltäisi.

Vaikka kuvaa ja sanaa yhdistäviä teoksia on aina kuvakirjoista sarjakuviin, ei runoja ja kuvia yhdistäviä teoksia julkaista kovin paljoa. Viimeaikaisia onnistuneita poikkeuksia ovat Mirkka Rekolan runoja ja valokuvia yhdistävä Vesi on maailman muisti sekä Aulikki Oksasen Puškinin hevonen piirroskuvituksineen.

Hyvälaatuisten valokuvien painaminen maksaa useimmiten liikaa. Kuusikirjassakin kuvat jäävät jo paperilaadun vuoksi selvästi runojen varjoon, eikä teoksen idea toteudu ansaitulla tavalla.

Kuusi tulee esiin runoissa ja kuvissa mitä moninaisimmilla tavoilla: tuttuna, pelottavana, mystisenä ja myös raakana materiaalina. "Että on kevyt , levätä / aikansa tässä / puun juuressa. / ei kaadu päälle maailman reunat, / ihmepuu kantaa selässään / meidän kattoa. / että voimapuulla / on kevyt / hyvä varjo. tappaa se / itäpuu / pahan auringon silmän."

"Alkuperäinen metsä on myytti, muinainen urwald, jota ei enää ole", Tossavainen toteaa teoksen päättävässä esseessään. Hänen runonsa ja kuvansa ovat syntyneet kaupungissa. Metsä ja kuusi edustavat jotain alkuperäistä, kaukaista paratiisia, tuntematonta vapautta. Kuusirunot ja kuvat ovat tapa palata johonkin menneeseen, nostalgiseen ja olennaiseen.

Vaikka teoksessa on varsin erilaisia ja eritasoisia runoja ja kuvia, ne rakentuvat kokonaisuudeksi kuin vuosirenkaat. Juuri ristiriitaisuutensa vuoksi kuusi on teoksen keskiönä tarpeeksi elävä, ja Kuusikirja on innostava läpileikkaus Tossavaisen tuotantoon.

OUTI KAIKKONEN

Runous

Kommentoi artikkelia