Kari Aronpuro - Lehmän henkäys. 29 etydiä.

18.10.2008 0:01

KARI ARONPURO Lehmän henkäys. 29 etydiä. Tammi 2008. 84 s.

Lehmän henkäys on Kari Aronpuron kahdeskymmenes runokokoelma.

Esikoiskokoelmasta Peltiset enkelit (1964) lähtien on Aronpuro (s.1940) harrastanut ideoiden, sanaleikkien ja maailmankuvien ironista kollaasia ja kirjanoppinutta kierrätystä. Lehmän henkäyksessä on läsnä Aronpuron lyriikan koko kirjo kuvarunosta merkkimaailman dramaturgiaan, kollaasirunosta lastenloruun ja omaperäiseen haikuun.

Aronpuro on rakentanut runoa ikään kuin sanojen objektiivisen esinemaailman kaltaisena todellisuutena. Tutkaillut sitä, miten sanat ja käsitteet toimivat erilaisissa yhteyksissä, konteksteissa. Miten epäorgaaninen runouden materiaali saavuttaa merkityksien pisteen.

Jatkuvan löytöretkeilyn ja ihmettelyn ulottuvuus on toiminut Aronpuron lyriikan verbaalisena käyttövoimana. Maailma on konstruktio, rakennelma, organismi, niin kuin runokin.

Leikin ja nonsensen ulottuvuus on sisällyttänyt Aronpuron kokeilevassa runoudessa niin lastenlorun, marxilaisten viitteiden, strukturalismin kuin postmodernin filosofiankin ulottuvuudet. Tämä fragmenttien ja sitaattien kierrätys ja mikroskooppinen tarkkailu on muodostanut hänen runoudessaan eräänlaisen "tiedon arkeologian". Filosofinen fragmentti on olemisen historiallinen jälkikuva.

Aronpuron runot muistuttavat paradoksaalisesti tässä mielessä "esisokraattista" tietoisuutta nykyhetkestä, sen häilyvyydestä ja pakenevuudesta. Ideat ja ideologiat ovat kuin lainelautoja olemassaolon suurella merellä. Niistä jää vain lastuja ja palasia, muistumia onnen ja ideologian kauaksi jäävistä haaksirikoista.

Düsseldorfissa älä jätä lukematta / muistolaattoja ovipielissä/ jalkakäytävään upotettua vaskea/ Älä jätä lukematta nimeä älä päivää/ jona jugend ovi kävi.

Menneisyyden tuoksu, kuin halvan rommin lemu, lehmän henkäys.

HANNU WAARALA

Kommentoi artikkelia