Kari Häkämies - Rehelliseksi tunnettu

A A
8.2.2010 00:01
Kuva: Juha Poutanen

Kari Häkämiehen rikosromaani vakuuttaa kriitikon: kokonaisuus on varmaa jälkeä.

HELENA MIETTINEN

KARI HÄKÄMIES Rehelliseksi tunnettu

Teos 2010, 287 s. Hämeenkyrön kunnanjohtaja, entinen kokoomuksen kansanedustaja, ministeri, sisäministeriön kansliapäällikkö ja Kuopion kaupunginjohtaja Kari Häkämies yllättää esikoiskirjailijana. Rehelliseksi tunnettu on rikos- ja poliisiromaani, joka on kokonaisuutena varmaa jälkeä.

Romaanin tapahtumat käynnistyvät, kun Suomen oikeusministeri Jussi Hananen löydetään kuolleena kotoaan. Tapahtumaa aletaan tutkia suurella koneistolla. Onko kyse itsemurhasta vai murhasta? Paine asian nopeaan ratkaisuun on valtava. Media painaa päälle joka kulmasta ja sotkeutuu minkä voi keskusrikospoliisin ja Helsingin poliisin toimintaan.

Koska Suomessa kaikkea peilataan Ruotsiin, ministerin mystinen kuolema herättää heti vertailukohdaksi Olof Palmen murhan. Sekään juttu ei selvinnyt varmuudella koskaan.

Menneiden aikojen kotimaiset ja ylipäätään kaikki ulkomaiset poliitikot esiintyvät kirjassa oikeilla nimillä. Suomalaiset Häkämiehen muuten tismalleen nykyaikaan sijoittuvan tarinan henkilöt ovat fiktiivisiä.

Saippuamies
Laajasta henkilögalleriasta keskeisimmiksi terävöityvät keskusrikospoliisin ylikomisario Heikki Söder ja edesmenneen ministerin erityisavustaja Juhani Airaksinen. Häkämies käyttää henkilöiden ajatusmaailmaa ilmentävää näkökulmatekniikkaa mallikkaasti.

Hänellä on silmää ihmistyypeille, tunnekokemuksille ja episodien esineympäristölle. Hän osaa kuvata henkilöiden kodit ja huonekalut suhteellisen perusteellisesti ilman, että se alkaa tuntua hassulta. Rikostarinassa pienillä detaljeilla on usein suuri merkitys, ovatpa ne sitten esineitä tai puhuttuja tai kirjoitettuja tiedonmurusia.

Häkämiehen lisävaltti tarinan kehittelijänä on erinomainen sen yleisten olosuhteiden tuntemus. Hän liikuttelee lukijaa eduskunnassa ja valtioneuvostossa sekä tilallisesti että toiminnallisesti todella sujuvasti. Hän osoittaa tuntevansa Helsingin ydinkeskustan kuin omat taskunsa tai kotikaupunkinsa Kotkan kadut ja kujat.

Kuolemantapauksen tutkimuksessa kuljetaan monella polulla. Tosielämästä tuttu vaalirahajupakka on vahvasti mukana. Poliitikkojen keskinäinen henkilökemia, julkisen ja varsinkin salatun kanssakäymisen selvittely työllistää Söderiä.

Rikospaikkatutkinta Hanasen Helsingin-kodissa jää sivuseikaksi. Söder ei ole tekniikan mies eikä oikeuslääkäri. Hän paneutuu ministeriin ihmisenä.

Söder etsii mahdollisia motiiveja joko itsemurhaan tai Hanasen henkilösuhteista kumpuavaa motiivia murhalle. Motiivilinja tekee kirjasta perinteisen psykologisen rikosromaanin.

Hananen on ollut suhteellisen pidetty ammattiroolissaan, mutta yksityishenkilönä hän osoittautuu vaikeaksi palaksi. Hän oli kotoisin Oulusta, mutta sielläkin käydessään Söder huomaa yrittävänsä saada otetta saippuapalasta.

Ministeri oli eronnut ja lapseton. Todellisia lähiystäviä ei ollut. Voiko sellainen mies olla sekaantunut hämäräbisneksiin, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään?

Politiikan sisältä
Häkämies vie tarinaa eteenpäin notkeasti. On tavallaan ihme, että tämä on muilla aloilla toimineen ihmisen kaunokirjallinen esikoisteos. Erityisesti huomiota kiinnittää sävykkyys, jolla Häkämies esittelee politiikan maailmaa sisältäpäin.

Kirjan hankalimmaksi kohdaksi jää sen loppuratkaisu. Kun lankoja lopulta vedetään yhteen ja erilleen, on makuasia, kuinka onnistuneelta vyyhdin täydellinen selviäminen vaikuttaa.

Murhaaja mulle heti -hengessä Rehelliseksi tunnettua ei kannata lähestyä. Sen verran mutkikas ja älyllinen kirja se on.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia