Karjalan tarina meissä

A A
24.1.2010 00:01
Kuva: Maija Aranto

Valokuvaaja Maija Aranto kuvasi karjalaisen perheen kotitalonsa edustalla Salmin Rajaselässä todennäköisesti 1920-luvulla. Talon oikeassa päässä ovat asuinhuoneet ja vasemmassa päädyssä karjasuojat.

Kuva: Museovirasto

Kesän 1944 evakkomatkaan karjalaiset ehtivät valmistautua paremmin kuin talvisodan äkkilähtöön. Ihmiset ja tavarat kulkivat rautateitä pitkin kohti länttä.

Kansakoulu kasvatti savolaiset ja karjalaiset nuoret yhteen. Kuva Suonenjoen Tyyrinmäen luokasta todennäköisesti 1950-luvulta.

Riitta Raatikainen

LENI KOUKKARI (toim.) Kaksi kotia - monta tarinaa. Karjalaiset Sisä-Savossa.

Peuran museosäätiö ja Sisä-Savon karjalaisten perinnetyöryhmä 2009. 400 s. Sydäntalvi 1940. Hukkasen perheen Soja-äiti ja hänen kuusi lastaan on ohjattu asumaan tuntemattomaan tupaan Suonenjoen Lempyylle. He ovat pitkällä evakkomatkalla kotoaan Suojärven Vegaruksen kylästä.

Hätäisessä lähdössä rekeen mahtuivat vain lapset ja huonojalkaiset vanhukset. Kaikki muu oli jätettävä, karjakin navettaan. Härkävaunussa ja kuorma-auton lavalla taitetun matkan jälkeen uutta asuinsijaa pehmustaa nyt kasa lattialle heitettyjä olkia.

Isä on rintamalla. Äiti odottaa seitsemättään. Tuvan nurkat ovat jäässä, vaikka ympärillä häärii talonväen lisäksi kaksi muutakin siirtolaisperhettä. Miten tässä kaikessa lopulta käy?

Historian ääni
Talvisodan myötä noin 400 000 ihmistä joutui siirtymään pois Suomen itä- ja kaakkoisosista. He matkustivat sekasortoisissa oloissa länttä kohti tietämättä määränpäätään.

Pieniä lapsia paleltui kuoliaaksi. Pakolaisten täyttämiä junia pommitettiin. Perheenjäsenet eksyivät toisistaan. Ruoka loppui.

Etäisiltä tuntuvat kohtalot saavat elävän äänen Kaksi kotia - monta tarinaa -kirjassa. Sen kertojina eivät ole sotahistorian tutkijat vaan Karjalasta kotoisin olevat ihmiset.

Teos perustuu Sisä-Savossa vuosina 2003 - 2009 koottuun muistitietoon. Keruussa Rautalammin museoon talletettiin yli 120 henkilöhaastattelua ja 700 valokuvaa Rautalammin, Suonenjoen, Vesannon, Karttulan ja Tervon karjalaisten vaiheista.

Henkilökohtaiset muistot muodostavat Kaksi kotia - monta tarinaa -teoksen ytimen. Sen ympärille kirjan toimittaja Leni Koukkari on koonnut runsaasti taustatietoa, joka luo siltoja yksilön kokemuksen ja yhteisen ymmärryksen välille.

Sota toi ja vei
Talvisodan kuukausina Sisä-Savossa asusti enimmillään lähes 14.000 siirtoväkeen kuuluvaa. Luku oli puolet vakituisten asukkaiden määrästä.

Ei siis ihme, että välillä tunnelmat puuhellojen kupeella kiristyivät. Silti karjalaiset vakuuttavat saaneensa savolaisilta enimmäkseen hyvää kohtelua.

Sodan päätyttyä Karjalan siirtolaisia oli Sisä-Savossa noin viisi tuhatta. Kansallinen asutusprojekti pyrki kunnioittamaan heidän taustaansa ja sijoittamaan entiset naapurit jälleen lähelle toisiaan.

Sisä-Savon karjalaiset tulivat Laatokan koillispuolelta Salmista, Impilahdelta, Suistamolta ja Suojärveltä. Suuressa maareformissa karjalaisille tuttu tiivis kylärakenne kuitenkin hajosi. Asutustilat piti raivata kylmään korpeen etäälle toisistaan.

Vuoden 1945 maanhankintalakia ei ole viime aikoina paljon arvostettu, joten karjalaisten tarinat ovat terveellinen muistutus aikakauden arkitodellisuudesta. Siirtolaiset kaipasivat toisten nurkista omaan kotiin.

Pienviljelys takasi kodin ja perustoimeentulon, mutta myös ruokaa kaikkien suomalaisten suihin. Sodan jälkeenhän Suomen elintarvikehuolto oli kurjassa kunnossa.

Karjala pysyy
Sisä-Savon perinteenkeruu ehti tavoittaa viimeisen sukupolven, jolla on omakohtaisia muistoja luovutetusta Karjalasta.

Sota-aikana kertojat olivat lapsia ja nuoria. Heidän isovanhempiensa tarina olisi kuulostanut aivan erilaiselta.

Karjala ja karjalaisuus on tänään jotain aivan muuta kuin Neuvostoliitolle sodan jälkeen luovutetut alueet. Suomen Karjala ei enää löydy kartalta vaan mielikuvista - ei vain siirtolaissukujen, vaan kaikkien suomalaisten mielistä.

Suotta ei karjalaisuutta ole toisinaan verrattu juutalaisuuteen. Jälkimmäisen esimerkki osoittaa, että myös diaspora voi tuottaa ja ylläpitää vahvaa identiteettiä. Kaksi kotia - monta tarinaa auttaa ymmärtämään, miten paljon Sisä-Savosta puuttuisi, ellei karjalaisia olisi.

Teoksen karjalaisuus puhuttelee ihmisyyden vääjäämättömällä voimalla. Hyvät kartat, tiiviit pitäjien ja kylien esittelyt sekä erittäin laaja kuva-aineisto pitävät huolen siitä, että kirja kestää aikaa.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia