EmediateAd

Katriina Ranne - Minä, sisareni

A A
26.8.2010 0:01
Kuva: Toni Enström

Katriina Ranteen romaanissa olisi karsittavaa.

RAUHA KEJONEN

KATRIINA RANNE Minä, sisareni

Nemo 2010, 499 s. Katriina Ranteen esikoisromaani kertoo neljästä sisaruksesta, heidän lapsuudestaan ja matkastaan kohti nuoren aikuisen kipeää maailmaa rakastumisineen ja pettymyksineen.

Tuuli on perheen esikoinen, se tavallinen, tavallisen pituinenkin, joka haluaa pukeutua rumasti eikä pidä siitä, että joku laulaa liian kauniisti. Mutta hänhän onkin syntynyt hikipisarasta, toisin kuin perheen nuorimmainen Usva, joka on rakennettu kastehelmestä. Hän on sisarussarjan kaunein, mutta kevytmielisin. Pianoa hän soittaa henkeäsalpaavan kauniisti.

Sisarussarjan keskimmäiset, Sade ja Meri, joille ovat tyypillisiä pitkät kauppalistat ja suuret määrät tiskiä, ovat toistensa vastakohdat. Meri, sisaruksista järjestelmällisin, joka jo pienenä osaa leikata suoraan, muuttaa Lontooseen opiskelemaan arkkitehtuuria. Kun hän puhaltaa voikukasta hahtuvia, hänen katseensa on täydellisen vahva.

Perheen toinen tytär Sade ei ota tulevaisuutta turhan vakavasti, hän uskoo pääsevänsä aina perille. Opiskelua hän ahmii kuin tuoksua ja musiikkia. Hän haluaa tietää kaikesta kaiken, kirjat ovat hänen illallisiaan.

Romaani jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittelee lapsuutta. Tämä osa on upein satumaisen, jopa raamatullisen tyylin yhtenevyyden ansiosta. Toisen osan mahtipontinen juhlallisuus rikkoo kokonaisuuden. Kliseet, kuten "minä olin lukittu lähde", särähtävät korvaan puhumattakaan selvistä kieliopillisista virheistä.

Romaanin lähes viidessäsadassa sivussa olisi ollut karsittavaa. Arkinen selittäminen uuvuttaa. Tarina kerrotaan kunkin sisaren näkökulmasta ja luvut on otsikoitu kertojan nimellä. Toisen osan epätarkkuuden tähden kertojan ääni ei olisi muuten erottunutkaan.

Vasta romaanin kolmannessa osassa sisarukset tulevat lihaksi. Heidän elämäänsä seuraa huohottaen. Pyhän sisaruuden symbolit nousevat kirkastuen kuin valkoiset saappaat, joilla voi kävellä ainoastaan kerran, sillä sen jälkeen ne ovat jo tahriintuneet.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia