KRISTIINA WALLIN - Jalankantama

A A
3.1.2010 00:01

OUTI KAIKKONEN

KRISTIINA WALLIN

Jalankantama

Tammi 2009, 86 s.

Jalankantama koostuu matkoista ja etsimisestä. Matkalla ollaan ennen kaikkea sisäisesti - kohti itseä, sanoja ja todellisuutta, joka niissä muodostuu. Sivullisuuden ja naiseuden teemat punoutuvat mukaan lähes huomaamatta.

Matkan ja palaamisen välillä etsitään tilaa omalle olemiselle: "Jos palaan, minun on uskottava, että todellisuuden rajat ovat tarkat ikään kuin aistien kirjoittama runo olisi jotakin muuta kuin alati jatkuva liike, sepelkyyhkyn huudon heijastus."

Kristiina Wallin (s. 1971) on kirjoittanut myös radiodraamaa ja toimii sanataiteen opettajana. Kolmannessa runoteoksessa on kielen leikkiä ja arjen surrealismia samaan tapaan kuin Silja Järventaustan tai Marjanna Kurton teoksissa.

Wallinin tapa kirjoittaa on kuitenkin avoimempi: hän antaa kielen olla paikoin hyvinkin hajanaista luottaen siihen, että kohtauspaikka kielessä löytyy absurdin, sattuman ja vaiston varassa. Proosarunot toimivat vastakohtana hajanaisemmille teksteille.

Runous

Kommentoi artikkelia