Nuortenkirjailijana ansioituneen Marja-Leena TiaisenKahden maailman tyttö on romaani niin nuorille kuin aikuisille. Tiainen osallistuu teoksellaan aiheeseen, jota Anja Snellman toi kotimaiseen kirjallisuuteen Parvekejumalissa (2010).
Snellman kirjoitti Suomeen kotoutuneen somalitytön tarinaa. Tiaisen kirjan päähenkilö, Tara, on pian 18 täyttävä kurdityttö.
Tara on asunut perheineen jo vuosia Suomessa. Hän on kotoutunut, mutta hänen vanhempansa eivät niinkään. Kyse on maahanmuuttajatytön tilanteesta kodin arvomaailman ja suomalaisen arvomaailman välissä.
Tiainen kertoo tämän päivän nuorista, joiden kanssakäymiseen liittyvät kännykät ja netti. Laitteilla voi pitää yhteyttä mutta myös jäädä kiinni.
On piinallista olla niin vahdittu, että kaupungilla salaa otettu ja lähetetty kännykkäkuva aiheuttaa pieksämisen kotona.
Taran vanhemmille on itsestään selvää, että tyttären siveys ja neitsyys on isän, perheen ja suvun kunnia. Jos tyttö hairahtuu, yhteisö joutuu häpeään.
Kun tyttö tulee naimaikään, perhe valitsee hänelle miehen. Jos tyttö pullikoi, hänelle voi käydä huonosti läheisten toimesta.
Onpa Taran tapaus kulttuurisessa mielessä yksittäinen tai ei, Tiainen ankkuroi sen todellisuuteen kiittämällä kirjan alkulehdillä Taraa ja Joensuun turvakotia.
Kunnia- eli häpeäväkivalta tuottaa henkirikoksia. Suomalaista lähisuhdeväkivaltaa tuottaa esimerkiksi viina. Kautta maailman väkivaltaa syntyy, kun ihminen joutuu jonkun tekosyyn nojalla toisten omaisuudeksi, esinearvoiseksi.
Romaanin nyt-ajassa Tara on turvakodissa. Takaumissa palataan tapahtumiin, joiden takia hänen oli paettava ja piilouduttava. Turvakodissa on monenlaisista olosuhteista lähisuhdeväkivaltaa paenneita ihmisiä. Kirja on aiheeltaan vaikea ja kerronnaltaan vähän jumittava. Se jäsentyy yhden ihmisen selviytymistarinaksi.
Tällainen niin sanottu ajankohtaisromaani herättää aina kysymyksiä fiktiosta ja faktasta. Mikä on totta todellisuudesta ja mikä tarua, ja mitä niistä saa kertoa.
