Pariisissa parikymmentä vuotta asunut kirjailija ja suomentaja Leena Rantanen on parin viime vuoden aikana kirjoittanut lähinnä lyhytproosaa, intuitiivisia ja vaikutelmanomaisia tuokiokuvia, impressioita pariisilaisesta elämästä.
Uusin teos koostuu lyhyistä, eleettömistä, melkein tapahtumattomista kertomuksista, joissa yhteisenä nimittäjänä on ihmisten satunnainen kohtaaminen Pariisin kuppiloissa ja bulevardeilla. Kaupunki on ihmisille enemmän kuin kohtalo. He ovat osa maisemaa, elämänmuotoa ja tapakulttuuria. Kaupunkikulttuuri on täynnä mahdollisuuksia, jos vain voittaa oman lukkiintuneisuutensa.
Rantasen kuvaamat tarinat sisältävät tilanteita, jolloin ihmisellä on mahdollisuus katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä uusin silmin. Kaikki voi olla hetkestä kiinni. Siksi Rantasen kuvaamat ihmiset ovat sosiaalisesti avoimia, mutta säilyttävät oman sisäisen koskemattomuutensa ja yksityisyytensä. Ystävyys ja ymmärrys vetävät ihmisiä toistensa puoleen; nurkan takana voi vaania rakkaus mutta myös yksinäisyys, pettymys, suru.
Ei ainoastaan nuoruudella ja nuorilla ole oikeutta tähän sisäisen maiseman aistimelliseen kokemiseen ja uudistumiseen. Tätä teemaa Rantasen teos valottaa monipuolisesti ja moniarvoisesti, ilman sitä materialistisista keinotekoisuutta ja sentimentaalista paatosta, jota amerikkalainen viihdekulttuuri tuputtaa loputtomine parisuhde- ongelmineen.
