EmediateAd

Lumedemokratia

A A
28.2.2009 3:07

Sami Vainio

Katja & Boxberg &Taneli Heikka Lumedemokratia

WSOY 2009, 304 s. Suomi on sietämättömän korkean verotuksen, kansalaisten kehnon ostovoiman ja rapistuvien julkisten palveluiden maa, toimittajat Katja Boxberg ja Taneli Heikka väittävät.

Hyvinvointivaltiota ei koskaan ollutkaan. Oli suomettunut Suomi, joka kehittyi sittemmin eräänlaiseksi banaanivaltioksi kolmen suuren valtakeskittymän, konsensuksen kolmion, määräysvallassa.

Punaleiri, aluetukileiri ja pääomaleiri ulosmittaavat eturyhmilleen kohtuuttomia hyötyjä keskivertoveronmaksajan kustannuksella. Politiikka palautuu jakopolitiikkaan. Loppujen lopuksi kaikki häviävät.

Kolmen suuren puolueen konsensus on paha, koska se vie äänestäjiltä mahdollisuuden vaikuttaa vaaleissa. Ketkä tahansa kaksi hallituksen muodostavatkin, politiikka jatkuu ennallaan.

Tämä rapauttaa äänestysintoa. Kaksipuoluejärjestelmä toisi politiikkaan selkeät vaihtoehdot.

Boxberg ja Heikka eivät huomioi, että konsensus karsii ylilyöntejä. Meillä säilyi sananvapaus suomettumisen synkimmän kauden painostuksesta ja lakiehdotuksista huolimatta. Lumedemokratiassa huolellisesti dokumentoidut vaiheet eivät johtaneet silkkaan sosialismiin.

Näin onnellisesti ei olisi välttämättä käynyt, jos vasemmistolla olisi ollut kriittisessä vaiheessa kaikki valta - jos kirjoittajat ovat oikeassa 1970-luvun johtavien sosiaalidemokraattien neuvostosympatioista.

Bushin ja Obaman Yhdysvallat antaa esimerkin siitä, että äänestäjät pääsevät konkreettisesti vaikuttamaan politiikkaan joko-tai-vaihtoehdoin, mutta väärä valinta johtaa traagisiin seurauksiin koko maailman kannalta.

Länteen syrjällään
Lumedemokratia ei ole yksinkertaisesti palautettavissa oikeistoliberaaliksi puheenvuoroksi, mutta ei se neutraalikaan analyysi ole.

Koska kirjoittajat kannattavat puhtaaksiviljeltyä urbanismia, pullahtaa kolmesta suuresta ulos keskustan edustama aluetukileiri.

Epähistoriallinen pamfletti sivuuttaa toisaalta työväenliikkeen ja vasemmiston ansiot tavallisten ihmisten elintason historiallisessa nousussa - koko nykyisen keskiluokan syntymisessä ylipäänsä.

Kirjan voi lukea olevan oikealle kallellaan, mutta parempi on sanoa, että länteen. Kirjoittajat pyrkivät "lännettämään" maamme, sillä itäisestä autoritaarisuudesta irtautumisen prosessi on jäänyt puolitiehen.

Taistolaisuuden varjo
Boxbergin ja Heikan yleiskuva osuu monessa oikeaan. Yhteiskunnallista keskustelua Suomessa leimaa kyyninen suhtautuminen läntisiin arvoihin, demokratiaan, markkinatalouteen ja vapaaseen kilpailuun.

Taistolaisuuden pitkä varjo heijastuu käsitykseen älymystöstä. Yhteiskunnallinen taide toistelee kaunaisia ennakkoluuloja.

Hyvinvointivaltionostalgia kaihoaa kollektivismia ja vahvaa johtajuutta. Liian pitkälle menevän individualismin kritiikki kaikuu jatkumona luterilaiselle syyllisyydentunnolle.

Pamfletti siteeraa nykyvasemmiston limboja näkemyksiä, kuten Heikki Patomäen arviota, jonka mukaan USA on epädemokraattisempi kuin Iranin teokratia. Konsensuksemme vertaaminen Putinin "suvereeniin demokratiaan" on kuitenkin heittona lähes samaa tasoa.

Terve demokratia tarvitsee Lumedemokratian kaltaisia puheenvuoroja. Sekä politiikan että kulttuurielämän johtavissa asemissa on yhä henkilöitä, jotka ajoivat DDR:n diktatuurin tunnustamista ja sananvapauden rajoituksia neuvostovastaisuuden kitkemiseksi.

Niin kauan kuin näin on, emme voi vain antaa kansallisten haavojen arpeutua.

Kotimainen kaunokirjallisuus