MARGARET ATWOOD - Velka ja vaurauden varjopuoli

A A
4.1.2010 00:01

HELENA MIETTINEN

MARGARET ATWOOD

Velka ja vaurauden varjopuoli

Suom. Petri Stenman. Like 2009, 253 s.

Kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin teos Velka ja vaurauden varjopuoli on syväsukellus maailmantilan tähänastiseen kehityshistoriaan. Ulkoisesti pieni kirja sisältää analyysin globaalin katastrofimme syistä ja ehdotuksia hoitosuunnitelmaksi, jotta elämä täällä voisi jatkua.

Käsillä oleva teos on kooste viidestä Kanadassa lähetetystä radioluennosta. Atwood toteaa tekstinsä olevan kuulijaa varten, ei vain lukijaa. Kirjana sen muoto on laaja viisiosainen essee.

Hyvä essee sisältää tiedollista, taiteellista ja kirjoittajan subjektiivista ainesta. On sallittua, että kirjoittajan mieleenjohtumat kuljettavat tekstiä kurittomasti ja kuin vailla keskusideaa - ja kuitenkin niin, että taitava esseisti punoo sittenkin kasaan mielekkään ja kiinnostavan kokonaisuuden.

Tämä toteutuu Atwoodilla vaivatta.

Tilikirjat ajan tasalle
Velka-kirja on huima retki maailmankirjallisuuteen, uskontoihin, juridiikkaan ja talousajatteluun kautta aikain ja paikkain.

Käsitteillä reiluus, samalla mitalla, Kultainen sääntö, takaisinmaksupäivä, korko, synti, kosto ja anteeksianto voi selvitellä sitä ryteikköä, jonka ihmiskunta on kehrännyt kasaan velka-teeman merkeissä. Atwood toteaa, että velkaa ei ole ilman muistia. Velankanto edellyttää muistia, muistiinpanoja ja tilikirjoja.

Velasta puhuminen tarkoittaa usein rahalainoja, korkoja ja takaisinmaksujärjestelyjä. Psykologisilla veloilla Atwood viittaa loukatuksi tulemiseen. Jos jonkun tunteita on loukattu, loukkaaja on velkaa vähintäänkin anteeksipyynnön.

Joissakin kulttuureissa on tiukkoja kunniavelkasysteemejä. Kunniavelat vaativat usein kostoa. Esimerkiksi Sisiliassa ne vaativat verikostoa, henkeä hengestä.

Uskonnoissa ihmisen käytöksen mokat ovat syntejä ja ne pitää sovittaa. Sovitus tapahtuu uhrien ja sijaiskärsijöiden avulla. Jos tavara- tai eläinuhri ei tunnu riittävän, käytetään ihmisuhreja, kuten Atwood muutamien puistattavien esimerkkien avulla osoittaa.

Kristinusko on huippuversio synnin ja sovituksen jännitteestä. Itse Jumalan poika kävi täällä kuittaamassa tilit Luojan ja luotujen välillä.

Jatkoaikaa odottaessa
Ihmisillä on taipumus olla uskomatta maailmanloppuun, joitakin friikkejä lukuun ottamatta. Ei tarvitse olla rahanahne itsekäs kiskuri, luonnon ryöstöviljelijä, tehokalastaja tai tehokarjankasvattaja ollakseen ekologisesti penseä ja piittaamaton.

Atwood kuljettaa maailmankirjallisuuden hahmoja lukijan eteen ja esittää heidän avullaan kustannushyötyanalyysin, jossa on kyse planeettamme tulevaisuudesta.

Erityisrooliin pääsee Charles Dickensin Saiturin joulun Ebenezer Scrooge, Roope Ankan esikuva. Scrooge teki parannuksen ja vaihtoi itaran välinpitämättömyyden hyväntekeväisyyteen.

Atwood kuvittelee vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja esittelee niitä tämän päivän Scroogeille, joita ovat vaikkapa ökyrikkaat, joille ei mikään riitä.

Jos me emme tajua velkaamme äiti Maalle, me menetämme sen. Atwoodin lempilauseisiin kuuluu, että kuolema kuittaa velan. Lopulta se ei jää edes jälkipolvien maksettavaksi, jos ja kun jälkipolvia ei enää tule.

Huimista visioista Atwood palaa arkeen ja listaa kirjan loppuun elinympäristöä säästäviä toimintatapoja ja luonnonsuojelullisia avustuskohteita, joista kuka tahansa voi ottaa vastuuta.

Velka Maalle on yhteinen ja eräpäivän merkit ovat ilmassa.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia