Like 2010. 203 s. Puumanainen on tämän hetken uutuussana, jota makustellaan mediassa. Puumanainen on vanhempi, usein vaihdevuosissa kamppaileva nainen, joka iskee nuoria miehiä. Miehet ovat halki vuosisatojen hankkineet seuraa tai uutta avioliittoa tyttäriensä ikäisistä misuista. Se ei tietenkään ole mikään ilmiö, se on maan tapa.
Marja Björkin (s. 1958) toinen romaani on nimeltään Puuma, ja aika kissa Malla onkin. Päähenkilöllä on iästä huolimatta vilkas sukupuolielämä niin vakituisen kuin satunnaisten kanssa. Liukuvoiteita voi käyttää ja kätkeä Tena-suojat käsilaukun pohjalle. Se ei menoa haittaa, jos kyseessä on naapuriin muuttanut vastaeronnut mies. Malla haluaa seksiä ja saa sitä.
Malla ja Kauko ovat varakkaita ikäihmisiä. Mökkiprojekti yhdistää, vaikka seksin kanssa olisi niin ja näin. Malla ja Kauko ovat asuneet yhdessä yli 20 vuotta. Silti Kauko on yhä naimisissa vaimonsa kanssa ja Malla muodollisesti sinkku.
Tirkistelevälle lukijalle kirja tarjoaa kiintoisia kohtauksia vanhenevien pariskuntien makuukamareista ja intiimielämän keskusteluista. Jos kirjasta haluaisi jotain täyteläisempää, pitäisi fokus kiinnittää enemmän ihmisten kokonaisuuteen.
Björk on sujuva ja mukavasti asioita eteenpäin vievä kirjailija. Hän luottaa lukijaan, kohtaus riittää valaisemaan jonkun asiaintilan ja tekee sen paremmin kuin perinpohjainen selostus.
Puumassa on myös pitkiä jaksoja Mallan lapsuudesta. Kyllähän niitä lukee, mutta kun hyppysissä on kuuma aihe oikeudesta rakastaa kaikissa elämänvaiheessa, olisin toivonut Björkin keskittyvän siihen enemmän ja tuovan ikääntyvään seksiin lisää aineistoa ja vaikka uusia henkilöitä.
