Merja Mähkä - Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. 543 päivän reppumatka
Tammi 2012, 254 s.
Haaveiletko jättäväsi työsi ja lähteväsi maailmalle ilman kiirettä, ilman paluulippua? Merja Mähkä teki niin.
Mähkällä oli vähän rahaa säästössä ja palava halu nähdä maailmaa.
Hän halusi lähteä omalle Suurelle matkalleen, sai töistä vapaata ja varasi vain menolipun Intiaan. Siitä alkaa 543 päivää reppureissaamista, josta kertoo Mähkän tekemä matkakokemus Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois.
Mähkä menee juuri sinne, minne haluaa ja tekee sitä, mistä (moni muukin reppureissaaja) on haaveillut. Kirja on matkatarina, joka ei kaunistele matkaamisen ihanuutta, muttei myöskään liioittele mahdollisia syrjäisempien maiden kauheuksia.
Vaikutuksen lukijaan voi tehdä se, että Mähkä kokeilee oikeasti sitä, mitä aikataulutettu turisti seuraa kaukaa ja oppaan perässä. Intiassa hän muun muassa menee Vipssana-kurssille meditoimaan 10 päiväksi, eli 100 tunniksi munkkien kanssa. Kaikenlainen kommunikointi on kielletty, vain postilaatikkoon jätettävin kirjelappusin voi viestiä, että tarvitsen vessapaperia .
Hänellä on aikaa jäädä katsomaan kuuta ja alligaattoreiden kiiltäviä silmiä, ja tehdä 80 kilometrin pyöräreissu pystysuoralla vuorenrinteellä Machu Picculle.
Lukija voi ilahtua myös siitä, että Mähkä ei hurahda uusiin kokemuksiinsa, nouse lukijaa ylemmäksi elämystensä kanssa ja suitsuta kaikkea vimmoissaan. Päinvastoin: Intiassa Diwali-juhlassa hindut tanssivat hurmoksessa, eikä Mähkä tuntenut mitään paitsi olevansa idiootti. Hän ei halua Suuren Matkansa muistuttavan Suurta Vitsiä.
Mähkä matkustaa maiden sisällä edullisesti busseilla, joissa ei aina ole iskunvaimennusta. Joten kun vieruskaverille tulee paha olo, hän avaa ikkunan ja oksentaa. Bussin katolle voi olla vuohi köytettynä. Odottelua, sitä piisaa.
Matkaaja saa nähdä ja oppia paljon, jos vain uskaltaa mennä. Esimerkiksi Myanmarissa Mähkä oppii, että juntalle joutuu maksamaan lähes kaikessa, kuten junalippujen hinnoissa, vaikka ei haluaisi.
Hän oppii, että Intiaakin sikamaisempi huijaripaikka on Indonesian Medan. Hän oppii, että Namibiassa Himba-heimon naiset nostavat rahaa automaateilta rinnat paljaina.
Afrikassa - muiden turistien katsoessa jalkapallon MM-kisoja - Mähkä seuraa kirahvien ja sarvikuonojen yöllistä juomahetkeä. Kolumbiassa kokaiinikuningas Pablo Escobarin veli Robert Escobar esittelee Mähkälle taloaan luodinreikineen ja salaluukkuineen.
Mähkä opettelee surffaamaan eikä luovuta, vaikka on hukkua aaltoihin. Hukkumiskokemuksen kuvaaminen on tosiaan jotain, mitä ei surffaamisesta hullaantuneiden matkakertomusten seasta löydä.
Hän eksyy, saa erilaisia tauteja - ja likaa heittävät varkaat ryöstävät hänet.
Lisäksi Mähkä joutuu avomerellä purjeveneen kanssa rajuun myrskyyn. Kapteenista ei ole apua ja vene ajautuu gps-signaalien ulkopuolelle. Kuoleman sijaan Mähkä miettii, mitä söisi Suomeen palattuaan.
Mähkän matka kulkee Aasiasta Australian kautta Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Väli-Amerikkaan ja sieltä takaisin Suomeen - hintaa matkalle kertyy kaikkiaan reilut 24 000 euroa.
Mähkän suoruus ja kirjoitustapa pitävät otteessaan. Vain kiinnostavimmat pointit ovat mukana, jaaritteluja loputtomista bussimatkoista tai haisevista hostelleista ei lukijan riesana ole.
Sen sijaan Mähkä on nostanut kirjan sivuille top-listoja eri nähtävyyksistä, tietoiskuja paikallisista erikoisuuksista sekä opaslistoja toimintaan, jos haluat kiertää Afrikassa, oppia surffaamaan tai vaeltaa Nepalissa, sekä neuvoja miten toimia, jos sinut uhataan ryöstää tai jos tarvitset uusia luottokortteja.
