Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 03.03.2010 00:01

MINNA JUUTILAINEN & ARI TAKALO (TOIM.) - Freudin jalanjäljillä

MINNA JUUTILAINENARI TAKALO (TOIM.)

Freudin jalanjäljillä

Teos 2009, 326 s.

Sigmund Freudin (1856-1939) relevanssia on määritelty uudelleen viime vuosikymmeninä. Kriittisimmän kannan - esimerkiksi vallitsevan biomedisiinisen psykiatrian - mukaan psykoanalyysilla ei ole paljon annettavaa.

Tuore kirja Freudin jalanjäljillä edustaa toisenlaista suhtautumista, jossa psykoanalyyttinen ajattelu on edelleen käyttökelpoista niin psykiatriassa ja pedagogiikassa kuin taiteentutkimuksessakin.

Artikkelikokoelman kirjoittajakaarti on vaikuttava, joten lukija voi suhtautua tekstiin luottamuksella. Toisaalta siellä täällä paljastuu pientä dogmaattisuuttakin. Varmaan eräissä tiedepiireissä opus herättää vastustusta.

Kirjan sisällössä on kolme pääaluetta: psykoanalyyttisen ajattelun perusteiden esittely ja sen käyttö psykoterapiassa, toiseksi psykoanalyysin ja neurotieteiden suhteen käsittely sekä kolmantena psykoanalyysin sovellettavuus humanistisiin tieteisiin.

Teoksen ensimmäisessä osassa, mutta myöhemminkin, tulee vastaan suuri joukko käsitteitä lukijasta riippuen opittavaksi tai kerrattavaksi: vietti, Eros, Thanatos, mentalisaatio, transferenssi, sublimaatio ja niin edelleen. Mukana on myös tapauskertomuksia, joita jaksaa lukea kiinnostuksella.

Teos on periaatteessa psykoanalyyttisen ajattelun populaaritieteellinen esitys, mutta esimerkiksi dosentti Matti Keinäsen filosofi Charles S. Peircen esittävien merkkien teoriaan nojautuva, psykosemioottinen malli on jo varsin ammattimaista, vaativaa tekstiä.

Euroopan Psykiatriliiton puheenjohtaja Kari Pylkkäsen artikkeli on täyttä ruutia. Hän sanoo kovat sanat suomalaisesta psyyken potilaiden "avohoidosta" ja resurssien keskittämisestä somaattisten sairauksien hoitoon. Pylkkäsen antama mielenterveyden määritelmä on hyvin täsmällinen ja ihailtavan kattava.

Sigmund Freud hankki alunperin neurologin koulutuksen, ja hän toivoi neurotieteen löytävän myöhemmin evidenssin psykoanalyysille. Kun puhutaan neuropsykoanalyysista, tarkoitetaan siis aivotutkimuksen ja psykoanalyysin yhteensovittamista. Kirjan mukaan aivotutkimuksen hyöty psykoanalyysille tullaan näkemään vasta myöhemmin.

Eräät taideteokset: romaanit, maalaukset ja elokuvat avautuvat luontevasti psykoanalyyttiselle tulkinnalle. Susanna Välimäki paneutuu artikkelissaan elokuvien kauhun tulkintaan. Matrix, Blade Runner, Rosemaryn painajainen, Manaaja ja eräät muut saavat esittelyn.

Jussi Kotkavirta tarkastelee psykoanalyyttista näkökulmaa eettisiin ja moraalisiin arvoihin, ja tekee eron niiden välillä. Näin Kotkavirta tulee käsittelemään yliminän muodostumista, sisältöä ja roolia. Hän asettaa psykoanalyysin rinnakkain myös velvollisuusetiikan, utilitarismin ja hyve-etiikan kanssa.

Freudin jalanjäljillä antaa hyvän kuvan tämän päivän psykoanalyyttisesta ajattelusta. Mahtavat kirjallisuusluettelot ohjaavat tarvittaessa lisätiedon ääreen.

Savon Sanomat Facebookissa Savon Sanomat Twitterissä