EmediateAd

Murray Engleheart ja Arnaud Durieux - AC/DC: Maximum Rock & Roll

A A
14.4.2007 11:33

MURRAY ENGLEHEART JA ARNAUD DURIEUX AC/DC: Maximum Rock & Roll (Suom. Mika Tiirinen, Otava 2007, 479 s.) Juuri ilmestynyt AC/DC: Maximum Rock & Roll ei ole ensimmäinen australialaisesta rock-legendasta kirjoitettu kirja, mutta kattavin se varmasti on. Kyseessä on myös toistaiseksi ainoa suomennettu AC/DC-teos, joten siinä mielessä bändin suomalaisten fanien keskuudessa on aihetta pieneen juhlaan.

Kustantajaa voi kiitellä myös ripeydestä, sillä alkukielisenä kirja julkaistiin viime vuoden loppupuolella.

Murray Engleheart on pitkän linjan musiikkitoimittaja, Arnaud Durieux puolestaan entinen journalisti ja johtava AC/DC-arkistoija. Durieuxin ylläpitämä internetsivusto www.ac-dc.net on laajin verkosta löytyvä AC/DC-aiheinen tietokanta.

Tekijät kertovat tehneensä opustaan viisi vuotta. Kirjaa varten onkin koluttu toista tuhatta AC/DC:stä kirjoitettua lehtijuttua, lisäksi sitä varten on haastateltu bändin lähipiiriin kuuluneita hahmoja.

AC/DC on yli koko 30-vuotisen uransa ajan pitänyt yksityiselämänsä visusti poissa parrasvaloista. Kitaristiveljeskaksikko Angus ja Malcolm Young ei ole tähän mennessä suostunut yhteistyöhön yhdenkään kirjaprojektin kanssa, eikä tämäkään teos ole poikkeus.

Joko tekijöillä ei ollut uskallusta valottaa elämää julkisivujen takana, tai sitten heillä ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tietoa. Itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.

Engleheart ja Durieux ovat kirjansa perusteella ensisijaisesti faneja, jotka kunnioittavat kohdettaan nöyrästi. Siksi AC/DC:n ryysyistä rikkauksiin -tarina kerrataan tiukasti musiikkiin keskittyen.

Tragediasta luomisvoimaa

Ei Engleheartin ja Durieuxin kokoama biografia sentään mikään marttakerhon vuosikertomus ole. Selväksi siis tulee, kuinka AC/DC on varsinkin uransa alkuvaiheilla silpaissut oman leveän siivunsa vapaamielisten naisten leipomasta rock'n'roll-piiraasta.

Kaiken ylimääräisen ilmaisustaan tiristäneen AC/DC:n matka räkäisten klubien nurkista yhdeksi maailman suosituimmista rock-yhtyeistä oli alkutaipaleella raakaa, lähes taukoamatonta työntekoa, josta ei puuttunut vastoinkäymisiä ja tragediaa.

Tragedioista suurin oli luonnollisesti alkuperäisen laulajan Ronald "Bon" Scottin menehtyminen 33-vuotiaana elämäntapojensa uhrina alkoholimyrkytykseen helmikuussa 1980.

Bon Scott oli ronskin rockkukon prototyyppi, lyömätön esiintyjä ja hieno rocksanoittaja, jonka aikaiset levytykset ovat aina muodostaneet yhtyeen keikkasetin tukevan pohjan.

Scottin ennenaikaisen manan majoille siirtymisen ajoitus ei olisi voinut olla huonompi. Olihan AC/DC:n edellinen albumi, heinäkuussa 1979 ilmestynyt Highway to Hell sen ensimmäinen kansainvälisestikin hyvin menestynyt levy. Bändi oli astumassa viimeinkin isojen nimien kerhoon.

Toisin kuin olisi voinut kuvitella, AC/DC:n taru ei kuitenkaan loppunut tähän. Vain viisi kuukautta Scottin kuoleman jälkeen ilmestyi uuden vokalistin Brian Johnsonin kanssa tehty Back in Black, musiikillinen kunnianosoitus edesmenneelle keulakuvalle.

Albumista tuli lopulta yksi kaikkien aikojen klassisimpia rocklevyjä, jota on myyty tähän mennessä pelkästään Yhdysvalloissa yli 19 miljoonaa kappaletta. Surutyöstä voimaa ammentanutta luomismyrskyä ei ole pystytty samantasoisena toistamaan, mikä kuuluu myöhemmillä albumeilla.

Back in Blackilla AC/DC iski lopullisesti stadionkantaan, jossa se on pysynyt käytännössä siitä saakka. Maailmanlaajuisesti AC/DC:n levyjä on myyty hulppeat 150 miljoonaa.

AC/DC: Maximum Rock & Roll on pakollista luettavaa yhtyeen musiikin ystäville, mutta satunnaisemmille kuluttajille levytyssessiosta ja kiertueesta toiseen kronologisesti etenevä teos saattaa olla hieman pitkäpiimäistä kahlattavaa.

Ikä saattaa painaa jäsenistöä (Angus Young, 52, Malcolm Young, 54, Brian Johnson, 60, rumpali Phil Rudd, 52 ja basisti Cliff Williams, 58) sen verran, että turvatut eläkepäivät voivat kiinnostaa kuluttavaa kiertue-elämää enemmän.

Se maailman parhaalle rockbändille suotakoon.

JUHO HÄMÄLÄINEN Kirjoittaja on soittanut kaksitoista vuotta kitaraa AC/DC-tribuuttibändissä Dirty Deeds Indeed.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia