Nuoret runoilijat etsivät juuriaan

A A
23.5.2007 11:33

Ville Hytönen & Ville-Juhani Sutinen (toim.) Poetiikkaa - Seitsemän esseetä runouskäsityksistä (Savukeidas 2007, 88 s.) Uudessa kotimaisessa lyriikassa on tapahtunut viime aikoina paljon posiitivisia asioita, uusia polkuja ja näköaloja avaavia ilmiöitä. Ville-Juhani Sutisen ja Ville Hytösen toimittama esseekirja tuo esille nuoremman polven havaintoja ja mietteitä runouden merkityksestä "kielenkäytön huippuna ja kasvukärkenä" Tuomas Anhavan sanoin. Monissa esseissä onkin tuoreita filosofisia oivalluksia.

Esseet valottavat subjektiivisella tasolla kunkin oman kirjoittamisen ja runouskäsityksen lähtökohtia. Mikä pistää kirjoittamisen liikkeelle? Miten punnita oman tekstin arvoa ja merkityksiä? Monissa kirjoituksissa on persoonallista otetta ja tuoretta ajatusta, mutta monasti vaikutelmaksi jää kuitenkin luonnosmaisuus, tietty jatkumon ja tradition puute.

Pahitteeksi ei olisi ollut siteerata lähtökohtana jotakin itselleen tärkeätä klassikkoa, kirjoittaa osin siltä pohjalta, kuten tekee esimerkiksi Johanna Venho kirjoittaessaan "epäpuhtaasta runoudesta" Pablo Nerudan hengessä. Kirjallisuus on kuitenkin luonteeltaan tekstien välistä vuorovaikutusta. Ja kuten Paavo Haavikko toteaa "kirjoittamisen jälkeen vaikeinta on lukeminen".

Selkeimmin yleisellä tasolla ja positiivisen traditiotietoisesti asiaa lähestyy muun muassa Parnassoon kirjoittava Timo Hännikäinen, joka esseessään Ajattelun jatke ja väline pystyy taitavasti sijoittamaan omat pyrkimyksensä lyyrikkona suomalaisen modernin runon historiaan. Hännikäinen arvioi keskeislyriikan paikkaa tässä ajassa omakohtaisella tavalla.

Joskus on ollut nuorten tekijöiden piirissä liiankin muodikasta väheksyä kotimaisen kirjallisuuden lähihistoriaa, ja sukeltaa maailmankirjallisuuden ja filosofian klassikoiden äärelle suoralta kädeltä. Ja samalla on kuitenkin unohdettu monia mielenkiintoisia modernin runon tekijöitä, joiden tutkimisesta saattaisi olla hyötyä uudemman polvenkin kirjoittajille.

Tätä puolta asiasta korostaa myös Hännikäinen omassa esseessään, jossa hän painottaa tekstuaalisten löytöjen ajattomuutta ja persoonallista merkitystä.

Kaikkinensa Poetiikkaa on sangen virkistävä kirja, ja sen soisi löytävän tiensä niiden käsiin, jotka askartelevat omien tekstiensä parissa, ja virittelevät kielen uusia mahdollisuuksia.

Hannu Waarala

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia