Olli-Pekka Tennilä - Ololo

A A
10.4.2008 0:01

Olli-Pekka Tennilä Ololo ntamo 2008. 76 s.

Kuopiosta kotoisin olevan jyväskyläläisen Olli-Pekka Tennilän (s. 1980) esikoisrunoteoksessa Ololo rakentuu eräänlainen olemisen vastatila, jossa hajotetaan totutun rakenteita. Runoissa hahmottuu hauras, epäselvä, etsivä ja samalla todellinen tapa olla.

Teoksessa haetaan järjestelmällisesti olemisen, muistin, tietämisen ja merkitysten rajaa. Siinä mielessä teoksessa on varsin filosofinen perusvire. Etsimisen avaimena on Tennilän herkkävaistoinen, keskeneräisyyden hyväksyvä kieli.

Melankolissävyisissä runoissa luodaan riemastuttavalla tavalla murtumia valmiiksi valettuun maailmaan: "Pienenä ajattelin, että kaikesta huolimatta / hän saattaakin olla lohikäärme eikä äiti. / Mittailin pudotusta ja yksinäisyyttä. // kielekkeellä."

Fragmentaariset runot kerrostuvat toistensa päälle, ja raakileenomaisuus yhdistyy tarkkaan hiottuun. Tennilän vahva ote heikentyy teoksen pitemmissä runoissa, joissa on ihmetyttävän paljon ylimääräistä. Lyhyissä, sarjallisissa runoissa Tennilä onnistuu paljastamaan kerros kerrokselta jotakin huimaavan todellista.

Outi Kaikkonen

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia