Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 18.10.2008 00:01
A A A

Outi Heiskanen - Tehtävä Suomessa. Kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa.

OUTI HEISKANEN Tehtävä Suomessa. Kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa. Teos 2008. 264 s.

Joskus pieni tarinanpoikanen saattaa valottaa yllättävän monipuolisesti suomalaisuutta ja suomalaisuuteen liittyviä käsityksiä. Ajan henki ja maantieteellinen asema "suuren karhun kainalossa" ovat aina vaikuttaneet kansainväliseen Suomi-kuvaan. Se, mitä meistä on ajateltu muualla maailmassa, on tihkunut monien mutkien kautta muun muassa populaarikulttuuriin.

Elokuvatutkija Outi Heiskasen kirjassa Tehtävä Suomessa puidaan erilaisia elokuvan välittämiä Suomi-kuvia mykkäelokuvan ajoista tähän päivään. Ulkomaisten elokuvien tarjoama Suomi-kuva on sirpaleinen, myyttinen ja ristiriitainen. Se ei edusta pääsääntöisesti sitä idylliä, mitä toisaalta esimerkiksi Matkailun edistämiskeskus haluaa edelleenkin ansiokkaasti vaalia.

1960-, 70- ja 80-luvuilla Suomi-kuva rakentui elokuvassa usein Hollywood-elokuvien välityksellä. Niissä edustivat Suomea lähinnä Helsingissä kuvatut arkkitehtoniset otokset ja Lapin luontokuvat. Helsinki sai edustaa Moskovaa ja Leningradia, Lappi lähinnä Siperiaa.

John Hustonin Kremlin kirje (1970), Don Siegelin Puhelin (1977) ja Michael Aptedin Gorkin puisto (1983) olivat poliittisia kylmän sodan thrillereitä, joiden taustalla oli vakoilu ja atomisodan uhka. Warren Beatyn suurelokuvassa Punaiset (1982) kuva oli monipuolisempi, mutta siinäkin suomalaiset toimivat lähinnä venäläisten statistien rooleissa. Åke Lindman oli keskeinen hahmo ulkomaisten elokuvien suomalaisena apulaisohjaajana ja järjestäjänä.

Kylmän sodan hengessä toteutetut trillerit loivat tahattomasti varjokuvaa "suomettuneesta" Suomesta. Toisinaan ei ainoastaan kommunistit vaan yhtä hyvin myös kokoomuslainen Helsingin kaupungin pormestari Raimo Ilaskivi olivat sitä mieltä, että elokuvien tarjoama Suomi-kuva oli turhan vääristynyt.

Jo mestarillisen tanskalaisen ohjaajan Carl Th. Dreyerin mykkäelokuvassa Lehtiä paholaisen kirjasta (1919) Suomen kansan habitusta varjostaa jotenkin venäläisten piirteet. Mutta Dreyerin elokuvan ansiot eivät olekaan historiantulkinnassa vaan eetillisessä visiossa.

Tummat ja tukevat suomalaisnaiset Myytti suomalaisesta naiskauneudesta mureni ainakin Gorkin puiston filmauksen aikoihin, kun negatiiviseen Suomi-kuvaan vaikuttivat paitsi örveltävät ja mustasukkaiset suomalaismiehet, myöskin käsitys siitä, että suomalaiset neidot ovat ulkonäöllisesti persjalkaisia, tummia ja tukevia lyylejä eivätkä mitään skandinaavisia kaunottaria. Erään amerikkalaisen pr-miehen mielestä kaikki täkäläiset naiset näyttivät siltä "kuin he olisivat Jack Palancen siittämiä."

Kun Taylor Hackfordin elokuvaa Valkeat yöt (1985) filmattiin Helsingissä, elokuvan tähti Isabella Rosselini sai käyskennellä Stockmanin kulmilla aivan rauhassa. Ainut, joka bongasi kaunottaren, oli presidentti Koiviston silloinen julkkisvävy, valpas Upsalan ekonomi Jari Komulainen.

Tehtävä Suomessa -kirja tarjoaa monia hauskoja juttuja suomalaisuutta koskevista myyteistä ja stereotypioista. Mutta oli suomalaisillakin omat ennakkoluulonsa. Kun Miss Universumin Armi Kuuselan puoliso vieraili Suomessa 1950-luvulla, kyselivät suomalaiset Gililtä: "Syövätkö filippiiniläiset ihmisiä?".

HANNU WAARALA

Lähetä linkki
Sähköposti

Päivän suosituimmat sisällöt

Seuraa meitä myös Facebookissa
Savon Sanomat Facebookissa Savon Sanomat Twitterissä