Toinen maailmansota oli päättymässä Saksan tuhoon keväällä 1945.
Normandian ja Etelä-Ranskan maihinnousut olivat takana, Ardennien vastahyökkäys lyöty, amerikkalaiset etenivät Italiassa, venäläiset lähestyivät Berliiniä ja Hitler piileskeli bunkkerissaan maan alla.
Propagandaministeri Göbbels keksi levittää tietoa Alppilinnakkeesta, jonne oli koottu aseita ja elintarvikkeita. Saksalaisten oli määrä vetäytyä sinne viimeiseen puolustustaisteluun.
Ainakin se vaikutti länsiliittoutuneiden toimintaan, sillä painopiste siirrettiin Berliinistä Itävaltaan.
Juutalaisvakoojien oli määrä selvittää totuus. Heistä kertoo sotahistorioitsija Patrick K. O Donnell teoksessaan Soluttautujat. Tavallaan kirja on tutkimus, jossa on lähdeviitteitä, karttoja ja tarkkoja päivämääriä.
Kerronta on kuitenkin samanlaista kuin useimmissa sotakirjoissa.
Muodoltaan teos on kuin Likainen tusina: ensin ryhmä kootaan, sitten koulutetaan ja lopuksi viedään tositoimiin. Tapahtumat taas palauttavat mieleen Kotkat kuuntelevat: laskuvarjolla Alpeille, sitten saksalaisten kimppuun.
Kirjoitustyyli on pikemminkin kliseistä viihdettä kuin tiedettä. Miesten sydän jyskyttää, ja alppimaisemassa on puuterilunta rintaan asti.
Soluttautujat-kirjassa on kidutuksia, täpäriä pelastumisia ja ilkeitä natseja.
Yksityiskohdat julkkiksista tuntuvat tärkeämmiltä kuin kokonaisuus - James Bondin luoja Ian Fleming oli mukana rakentamassa järjestöä, näyttelijä Sterling Hayden opettamassa lähitaistelua, purukumitehtailija Wrigleyn pojalta taas teurastettiin hieho koulutuskeskuksen naapurista.
Ryhmän toiminta oli sekä menestyksellistä että jännittävää. Miehet lähettivät tietoja sotatarvikejunista, joita sitten pommitettiin - sen taas kerrotaan lyhentäneen sotaa kuukausilla.
Omalta osaltaan ryhmän toiminta oli ilmeisen tärkeä osa-alue toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Kirja jää silti kovin yhdentekeväksi.
Se tuntuu varsin vaillinaiselta, eikä oikein toimi kunnolla sen paremmin tutkimusraporttina kuin sotakirjanakaan.
