| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pelkokierre
Ihmiset sosiaalistuvat olemaan varuillaan toistensa lähettyvillä, kun vieraan pelko saa vallan ajanhengessä. Samalla asenteet kovenevat ja sallivuus vähenee.
HILLE KOSKELA Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta.
Gaudeamus 2009, 397 s. Akatemiatutkija Hille Koskelan Pelkokierre on lähestulkoon suurteos kaupunkitilan pelkoistumisen analyysina. Teos on ollut työn alla kymmenisen vuotta, mikä näkyy aiheen huolellisena ja laaja-alaisena käsittelynä.
Todellisuus on antanut kaupunkiturvallisuuden tarkastelulle 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä valtavasti materiaalia, World Trade Centerin tapahtumista alkaen.
Pelko on tunne. Turvallisuuden ja turvattomuuden tunne on eri asia kuin tilastolliset faktat rikollisuudesta ja todennäköisyys joutua rikoksen kohteeksi kaupungin kadulla. Tätä erottelua Koskela alleviivaa, koska sen hämärtyminen sumentaa kyvyn reagoida todellisiin riskeihin katukuvassa, julkisissa rakennuksissa ja liikennevälineissä. Krooninen pelko turruttaa.
Koskelan mukaan tosiasialliset rikostilastot eivät ole hurjemmat nyt kuin edellisillä vuosikymmenillä. Suomessa arki ei ole siinä määrin vaarallistunut kuin ihmisten turvattomuuden kokemuksista ja turvajärjestelyistä voisi päätellä. Ajanhenki ilmenee arvoissa, normeissa ja asenteissa. Ne puolestaan vaikuttavat politiikkaan, talouteen ja jopa kaupunkiarkkitehtuuriin.
Koskelan mukaan elämme tilanteessa, jossa pelko, turvallisuuden tarve ja ennaltaehkäisevä kontrolli muodostavat noidankehän. Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä. Vanhemmat luovat lasten tunneilmapiirin. Jos ajanhenki on kaikkialle ulottuva vieraan pelko, ihmiset sosiaalistuvat olemaan varuillaan toisen, toisenlaisen, lähettyvillä. Tällöin yhteisöllisyys perustuu samanlaisuudelle. Kun asenteet kovenevat, sallivuus vähenee.
Lasten elämä muuttuu yhä valvotummaksi. 1980-luvulla äiti saattoi jättää vauvan vaunuihin ja piipahtaa kaupassa. Tänä päivänä lapsi vaunuissa kaupan edessä tulkittaisiin heitteillejätöksi ja joku ohikulkija olisi jo soittamassa poliisille, provosoi Koskela.
Traagista kyllä, lasten väärinkohtelun todennäköisin paikka on koti, ja todennäköisin pahoinpitelijä isä tai äiti.
Turvallisuuden nimissä suojapukuiset lapset paketoidaan kypärä päässä turvaistuimeen.Jää nähtäväksi, kuinka avuttomia ja pelokkaita aikuisia heistä kasvaa.
Pelko myy
Pelko on tehokkaasti tuotteistettu läntisessä maailmassa. Yksityiset vartiointiliikkeet kukoistavat. Vartijoiden koulutus on viikoissa, poliisien vuosissa. Perinteinen poliisityö on ollut yhteistyötä muiden viranomaisten, eritoten terveydenhoidon, kanssa.Vartijoiden vastuu loppuu, kun ei-toivottu on poistettu tietystä paikasta. Tilojen valvonta on poissulkevaa. Marginaalisilla ihmisillä sinänsä ei ole väliä. Kaupungin vapaat alueet vähenevät ja niitä valvotaan kameroilla ja partioilla. Alakulttuurit yritetään poistaa näkyvistä.
Turvabisnes on kova juttu myös kodeissa. On saatavilla ennennäkemätön arsenaali välineitä kodin suojaksi. Kameroita, hälyttimiä, kulunilmaisimia ja lukitussysteemejä, joissa tarvitaan tietyn henkilön sormenjälki tai ääni, jotta ovi aukeaa. Napista painamalla saa paikalle vartiointiliikkeen työntekijän.
Media on monin tavoin mukana luomassa ja ylläpitämässä pelon markkinoita. Toisaalta Koskela myöntää, että osin media toimii rikosuutisoinnissa myös asiallisesti ja järkevässä mielessä ennaltaehkäisevästi.
Näyttävä rikosuutisointi saattaa lisätä ihmisten kokemusta yleisestä turvattomuudesta. Koulusurmat ja esimerkiksi hoitoalalla koettu uhattuna oleminen päällekarkauksineen ovat reaalisesti muuttaneet arjen turvallisuutta.
Koskelan tavoite on pistää jäitä hattuun, jotta väkivallan pelko ei alkaisi toimia "pahan tuottamisena" eli uhkakuvien luomisena kaikesta vähänkin erilaisesta.
Koskelan ehdotus on toleranssi, suvaitsevaisuus ja kohtuullinen riskienottamisen uusopettelu. Elämä on kivempaa, jos siihen ei suhtaudu vainoharhaisesti.
Kaupungilla kävely on rennompaa, jos ei oleta jokaista vastaantulijaa turvallisuusriskiksi.
|
|
