EmediateAd

PJOTR KROPOTKIN - Kapinahenki. Kirjoituksia anarkismista.

A A
4.1.2010 0:01

HANNU WAARALA

PJOTR KROPOTKIN

Kapinahenki. Kirjoituksia anarkismista.

Toimittanut ja suomentanut Juha Kulmala. Savukeidas 2009, 351 s.

Syntyperältään venäläisen aateliston ytimeen kuulunut Pjotr Kropotkin (1842-1921) valitsi jo nuorena anarkistis-kumouksellisen tien, joka johti hänet köyhyyteen ja elinikäiseen maanpakolaisuuteen. Kropotkin oli myös merkittävä maantieteilijä, mutta halusi olla ennen kaikkea anarkisteoreetikko.

Kaunokirjallisesti viehättävässä teoksessaan Anarkistin muistelmat (suom. 1973) Kropotkin valottaa taustaa henkiselle kehityshistorialleen ja omalle kääntymykselleen taantumuksellista yhteiskuntaluokkaansa vastaan. Maailmanparantajana ja utopistina Kropotkin oli onneksi myös hyvä kirjailija.

Kysymys oli Kropotkinin mielestä lopultakin oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mikä kysymys vaivasi häntä itseään syvästi etuoikeutettuna yläluokan nuorukaisena. Eivätkä omantunnon vaatimukset sittemmin jättäneet Kropotkinia myöhemminkään rauhaan, vaikka hänestä kehittyi biologista maailmankuvaa kannattava materialisti ja kumouksellinen anarkisti. Ihmisten välinen tasa-arvo oli ennen muuta eetillinen kysymys.

Kropotkin ei missään vaiheessa hyväksynyt V.I. Leninin keskitetyn vallan teorioita. Venäjän vallankumousta hän piti enemmän bolsevikkien vallankaappauksena kuin todellisena vallankumouksena. Valtaa ei kumottu, se otettiin haltuun. George Orwellin satiirissa Sikojen vallankumous toveri Napoleon toteaa: "Kaikki siat ovat tasa-arvoisia, mutta toiset siat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset!"

Bolshevismin seurauksena vallan ote alamaisista tuli vain entistä totaalisemmaksi. "Kaikki valta neuvostoille -teesi" oli Krotpotkinin mielestä alun alkaenkin pelkkää retorista huijausta ja silmänkääntöä. Lenin kutsui Kropotkinia pelkäksi "ukkorähjäksi".

Kropotkin korostaa kirjoituksissaan luonnontieteellisiä lähtökohtia anarkismin teorioiden kannalta. Darwinin teorioista Kropotkinilla on tyystin erilainen tulkinta kuin englantilaisella filosofilla Herbert Spencerillä, joka tunnetaan sosiaalidarwinismin teoreetikkona.

Kropotkinin anarkismissa on ekologisia painotuksia, jotka ovat nyt ajankohtaisia, samoin hänen kritiikkinsä vallankeskittämistä kohtaan.

Kropotkin ei koskaan kysy itseltään, kenellä valta on silloin kun se on kansalla. Anarkisteillakin on omat tabunsa niin kuin kaikilla maailmanparantajilla.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia