RICHARD FORD Maan laulu Suom. Sirkka Aulanko. Tammi 2008. 581 s.
Richard Ford (s. 1944) kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden "uuden realismin" kärkihahmoihin. Hänen laaja ja hyvin tiheätunnelmainen romaani Maan laulu (alkuteos 2006) luo rikkaita, paljon puhuvia yksityiskohtia ja syvätarkan kuvan nykyamerikkalaisesta elämänmenosta, amerikkalaisen unelman nykytilasta. Turhaan ei ole todettu sitä, että Paholainen asuu yksityiskohdissa.
Paljon puhuttu "arjen hallinta" on mitä suurimmassa määrin myös arjen yksityiskohtiin kätkeytyvää dramatiikkaa. Tarvitaan vain Fordin romaanin kaltainen tarkka optiikka paljastamaan arjen luonne, odotusarvot ja luottotappiot.
Arkielämän yksityiskohdat, ihmissuhteet, tavaroiden ja symbolien suhteet ihmisten arjessa sekä arjen ja politiikan jännitteet arvoina ja asenteina kertovat lopulta kaiken siitä, missä mennään ja mitä ihmiselle tapahtuu todella. Ihmiset ovat kuin oman elämänsä luonnoksia. He haluavat aina jotakin.
Juuri tätä tavanomaisuuden dramatiikkaa, arjen soljunnan huomaamatonta petollisuutta, huolellisesti täytettyä ja lavastettua illuusiota Ford kuvaa nerokkaalla tavalla. Havainnoinnin kautta avautuu kokonaisen elämänmuodon ja kulttuurin sisäinen tragedia, moniselitteinen kokemus, jota voisi kutsua elämän "onni onnettomuudessa" -ulottuvuudeksi.
Ja kaiken taustalla on tavanomaisuuteen, ahkeruuteen, amerikkalaiseen toimeliaisuuteen ja nautintoon kätkeytyvä torjuttu uhka, kuolemanpelko. Siitäkin tulee usein vain loputtoman ironian leikkikalu, kuten Fordin romaanissa huomataan.
Elämän menot ja tuotot Fordin romaanin päähenkilö on eturauhassyöpää sairastava entinen urheilutoimittaja, nykyinen kiinteistövälittäjä Frank Bascombe. Hänen tajuntansa kautta hahmottuva romaani on eräänlainen tilinteko, näkökulma ja odysseia keskiluokkaiseen elämäntapaan. Bascombe on tuttu hahmo jo Fordin aiemmasta romaanista Itsenäisyyspäivä ( suom. 1996).
Maan laulu on kuin amerikkalaisen "jokamiehen" sisäinen monologi, sirpaleisena rakentuva kuva erään miehen yrityksestä "tulla sinuiksi" oman itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, tulla sinuiksi ex-vaimojen, lasten, menetysten, sairauden, latteuden ja henkisyyden, kohtalon, rahan ja politiikan kanssa.
Lähimmäksi Fordin romaania tulevat Saul Bellowin muutamat vastaavat romaanit (Herzog, Augie Marchin kiemurat), jotka niinikään pureutuvat yhtä vinhasti yksittäisen päähenkilön tajunnan ja ulkomaailman monikerroksisiin suhteisiin.
Stendahlin idea romaanista eräänlaisena valtaväylää seuraavana ja havainnoivana panoraamana toteutuu Fordin romaanin erinomaisissa jaksoissa, jotka kuvaavat päähenkilön autoilevaa odysseiaa paikasta toiseen. Arkkitehtoninen läsnäolo miljöineen ja paikantuntuineen on Fordin romaanissa erinomaisen vahva.
Yhteiskunnan ilmapiirin kartta Fordin romaania voi lukea kuin päivitettyä "antropologiaa" amerikkalaisen kulutusyhteiskunnan henkisestä tilasta ja merkkimaailmasta. Se on sellaista henkisen ilmapiirin yksityiskohtaista kartoitusta, joka antaa oivallisen kuvan Amerikan vuoden 2000 tapahtumista kolmen päivän aikana, kiitospäivän kynnyksellä.
Fordin arkipäivän draamoista ja konflikteista kasvava teos edustaa amerikkalaisen nykykirjallisuuden huippua, kirjallisuutta, jonka elinkaari tullee olemaan pitkä. Maan laulu on suuri aikalaisromaani.
