Runot 2007 - suuren runokilpailun antologia

A A
28.1.2007 11:33

Runot 2007 - suuren runokilpailun antologia (Gummerus 2006, 181 s.)

Runoudella menee hyvin. Mutta runoileeko suomalainen mielummin itse kuin lukee toisten runoja? Kirjoitusinto on valtava, sillä Suureen runokilpailuun osallistui 1 618 kirjoittajaa noin 40 000 runolla.

Gummeruksen, Nuoren Voiman Liiton, Imagen, kulttuuritehdas Korjaamon ja Xeroxin järjestämän kilpailun tuomaroivat runoilijat Saila Susiluoto, Sanna Karlström ja Olli Heikkonen, puheenjohtajana kustannuspäällikkö Mikko Aarne. Aarne sanoo: "Mitä enemmän kirjoitetaan, sitä korkeampi on jäävuoren huippu. Taidelyriikka voi hyvin, ja Internet on avannut väylän kansanrunoudelle".

Pinnan alle jää paljon, sillä antologiaan valikoitui vain kymmenen kirjoittajan runoja. He ovat kokeneita kirjoittajia, pystymetsästä tulleilla ei ole sijaa joukossa. Riimirunot eivät loppusuoralle päässeet eikä mukaan yltänyt tiukan mitallista runoakaan. Riimittelijöiltä vaaditaankin huikeaa osaamista, jotta uutta syntyisi.

Kymmenen muotokuvaa nykyrunoudesta

Viisi naista ja viisi miestä näyttää missä taideruno kulkee nyt, mutta tästä joukosta noussee myös runon uudistajia. Moni opiskelee kirjallisuutta ja teatterialaa eri muodoissa.

Taiteilijan työ ja valokuvaus virittävät kirjoittamaan myös runoja. Kuvataideakatemiassa opiskeleva Satu Manninen (s.1978) valittiin yksimielisesti voittajaksi. Hänen innoittajanaan on Virginia Woolf, ja vuoropuhelu kirjailijan kanssa on riemastuttavaa: "Muistatko Englannin, talot harmaita/ maisema ei erottunut niistä. / Minusta tuli Englannin varjo, se joka alkoi sataa".

Toiseksi tulleen Kaisa Ijäksen (s.1977) vaikuttavin runo on omistettu Antti Koivumäelle: "Kun lähdit jotain uhkaavaa jäi/ näille kaduille, räystään nokkiin." Kolmas palkittu Jukka Viikilä (s.1973) katsoo arkisia asioita leikillisesti: "En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni,/ syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä".

Sirpa Pietilä on ansioitunut Pirkanmaan kirjoituskilpailuissa ja Jermu Koskinen voitti aikanaan Suomen huonoin kirjailija -tittelin. Vaatii taitoa kirjoittaa huonosti hyvin. Jederman-runossa Koskinen kirjoittaa: "--- olen istunut aina keskellä, tiedän tuskasta sen mitä kuuluu tietää, en tunne kipua, ---".

Veli-Matti Huhta kirjoittelee lehtiin ahkerasti ja nappasi joku vuosi sitten Parnasson essee-kilpailun voiton. Hänen runonsa kirkonkylän kahviloineen ja jukeboxeineen tuo mieleen 1980-luvun, varsinkin kun mainitaan myös runoilija Laine.

Runo on hiljaa ja puhuu

Kaksi kirjoittajaa on kotoisin Itä-Suomesta. Jussi Moila, 25-vuotias teatterin ohjaaja, kokeilee runon rajoja ja leikittelee dialogilla. Mikko Räty on juuriltaan kuopiolainen.

"Täällä rakkaus on hyväksytyksi tulemista", kirjoittaa Mikko Räty. Hän on asunut lapsuutensa Kuopion Kellonimessä. Ylioppilaaksi Räty kirjoitti Linnanpellon lukiosta. Hän sanoo, että äidinkielen opettajalla oli tietty vaikutus. Aulikki Naaranlahti sai hänet kiinnostumaan runoudesta.

Runo oli välillä hiljaa, mutta on löytynyt uudelleen, sanoo 30-vuotias runoilija. Kahdeksan vuotta sitten hän muutti Helsinkiin. Nykyisin hän opiskelee avoimessa yliopistossa luovaa kirjallisuutta.

- Savo on minulle suuri kielellinen rikkaus. Lauseiden lopussa on usein sellaista viäntöä ja kiäntöä, mikä nyrjäyttää asian merkityksen toiseksi, sanoo Räty.

Ritva Kolehmainen

Runous

Kommentoi artikkelia