EmediateAd

Sankarien aika. Antiikin taruja lapsille, osa 2.

A A
24.5.2010 0:00
Kuva: Camilla Pentti

RISTO LÖF

ARTO KIVIMÄKI Sankarien aika. Antiikin taruja lapsille, osa 2.

Teos 2010, 234 s. Sankaritaruja lapsille sepittävä Arto Kivimäki saisi antiikin Kreikan filosofilta Platonilta tylyn tuomion. Platonin mukaan huimat kertomukset jumalten ja sankarien sodista ja riidoista turmelevat nuorison eivätkä kuulu lainkaan ihannevaltioon. Kivimäki häädettäisiin ihannevaltiosta, jonne kelpaavat vain "jumalhymnit ja jalojen miesten ylistyslaulut".

Nykypäivän vinkkelistä Kivimäki on kansankiihottaja parhaasta päästä. Hän jakaa asiantuntevasti ja selkokielellä eurooppalaisen sivistyksen sydänpuuta suomalaisille lapsille ja nuorille. Se on kulttuuriteko vailla vertaa.

Kivimäen kirjasarja antiikin taruista etenee nyt toiseen osaan. Ensimmäinen osa Aikojen alussa kertoi maailman ja jumalien synnystä kreikkalaisen taruston mukaan. Nyt siirrytään Sankarien aikaan, joka seuraa foinikialaisen prinssin Kadmoksen ja hänen sukulaistensa saagaa.

Alussa Kadmos etsii kadonnutta sisartaan Europea, jonka valkoinen härkä vei mukanaan. Merimatkallaan hän ajautuu Samothraken saarelle, rakastuu prinsessa Harmoniaan ja perustaa hänen kanssaan Kreikan ensimmäisen kaupungin Teeban.

Teebasta kehittyy menestyvä kaupunki, kuningas Kadmos ja kuningatar Harmonia saavat viisi lasta. Heidän suvuistaan polveutuvat puolestaan tarinoiden suuruudet kuten Pentheus, Perseus ja Oidipus.

Jumalat ja julmuudet
Sankareiden hyvästä tai pahasta luonteesta riippumatta kaikki ovat jumalten tahdon ja oikkujen armoilla. Moni saa onnettomuuden osakseen vain sattumalta. Tärkeään rooliin nousevat myös tietäjät, joiden ennustukset käyvät toteen eriskummallisin tavoin.

Jumalista keskiöön pääsee muiden muassa Dionysos, Kadmoksen tyttären Semelen ja ylijumala Zeuksen poika. Dionysos tulee tunnetuksi bakkanttijuhlien, tanssin ja viinin suojelijana. Kuningas Pentheus, joka herjaa Dionysoksen palvontamenoja, saa ankaran koston: bakkanttina riehuva äiti repii hänen ruumiinsa kappaleiksi.

Kivimäen kirjasarjan otsikon mukaisesti tarut on suunnattu lapsille. Aivan pienten lasten lukemistoksi ihmiskohtalot ovat kuitenkin harvinaisen verisiä - poika tappaa isänsä miekalla, äiti heittää lapsensa kiehuvaan veteen, isä paiskaa tyttärensä arkussa mereen. Vertailukohtaa hirmuteoille voi toki hakea Grimmin saduista.

Traagisin Oidipus
Tunnetuimpia antiikin sankaritarujen joukossa ovat kuningas Sisyfoksen ja Oidipuksen tarinat. Jumalia puijanneen Sisyfoksen tuomio on tuttu: hän vierittää manalassa ikuisesti kiveä vuoren huipulle.

Myös Oidipuksen kohtalo on kova. Delfoin oraakkelin ennustuksen mukaan hän tappaa oman isänsä, menee naimisiin äitinsä kanssa ja saa lapsia, "jotka ovat ihmiselle kauhistus". Sattumien kautta ennustus käy toteen ja menestyvä Oidipus kohtaa suuren onnettomuuden. Aristoteles ihaili Runousopissaan Oidipus-kertomusta pelkoa ja sääliä herättävän tragedian suurena mallikappaleena.

Sankareista nokkelan Perseuksen uroteot ovat myös ikimuistoisia: hän onnistuu leikkaamaan Meduusa-hirviön pään, jonka katse muuttaa ihmisen kiveksi.

Katse taivaalle
Kivimäki kirjoittaa selkeästi ja rikkaasti, saa tarinat elämään mutta ei elämöi liikaa. Kiitoksen ansaitsee myös teoksen ajaton ja tyylikäs ulkoasu, varsinkin Camilla Pentin pelkistetyt ja retrohenkiset kuvitukset.

Tarujen seuraamista hankaloittaa kuitenkin henkilöiden ylenpalttisuus. Ihmisten ja jumalien nimiä vilisee sivuilla ja sukulaisuussuhteista on vaikea ottaa selvää välillä. Kirjan loppuun on koottu sukutauluja, jotka selkeyttävät jumalten ja kuolevaisten suhderihmastoa.

Antiikin heerosten tarinat tulevat lopulta yllättävän lähelle suomalaisia. Tarvitsee vain kääntää katseensa öiselle tähtitaivaalle. Siellä kimaltelevat Perseuksen, Kefeuksen, Kassiopeian ja Andromedan tähtikuviot, jotka muistuttavat nimistöllään menneiden aikojen suuruuksista.

Lasten kirjallisuus

Kommentoi artikkelia