SINIKKA VUOLA - Musta ja punainen

A A
30.9.2009 0:01

SINIKKA VUOLA Musta ja punainen

Tammi 2009, 69 s. "Minä näen tekstiä vailla hengitystä, vasensuorien rivien maailman jossa / lauseet ja sivulauseet on jäsennetty, korrelaatti / ei tee häiritsevää virhettä", Sinikka Vuola kirjoittaa. Ehkä juuri siksi hän on päästänyt sanansa irti Musta ja punainen -kokoelmassa.

Runoilija päättää säkeensä pilkkuun, mutta aloittaa uuden säkeen isolla kirjaimella. Isot sanavälit ovat venyttäneet kirjan leveyttä. Muutaman sanan pätkät erilaisella fontilla hyppäävät esiin ja houkuttavat poimimaan sanoja. Syntyy mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka joku voi sanoakin: väärin luettu. Mutta voiko runoa lukea väärin? " virta yltyy tulvaksi / jälkiä jättämättä / tulee se, mitä ei pyydetä", Vuola kirjoittaa. Missä luovuus loppuu, alkaa kilpailu.

Helsinkiläinen, vuonna 1972 syntynyt Vuola aloitti soivalla kokoelmalla Orkesteri jota emme kuule (2007). Häivähdyksiä entiseen näkyy joissakin runoissa. Klassisen musiikin harrastaja kirjoittaa pianosta näkyvän kuvan.

Miten käy, jos pitää valita kahdesta pahasta, pohtii runoilija. Elämän pelikortitkin voi valita väärin, mutta tunnelmasta toiseen siirtyminen käy notkeasti. "Tämä on kuolleitten talo" -runo piirtää kalsean, silti huvittavan kuvan.

Kokoelma on luettava läpi runoilijan neuvon mukaan: Koko muuri täytyy kiertää ennen kuin portti löytyy.

RITVA KOLEHMAINEN

Runous

Kommentoi artikkelia