Sofi Oksanen ja Imbi Paju (toim.) - Kaiken takana oli pelko.
PEKKA LILJA
SOFI OKSANEN JA IMBI PAJU (TOIM.) Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja kuinka se saadaan takaisin.
WSOY 2009, 563 s. Sofi Oksasen Viron neuvostomiehitysajan historiaa valottava romaani Puhdistus sai lähes kaikki mahdolliset palkinnot viime vuonna. Hän on myös kirjoittanut artikkeleja Neuvostoliiton sortopolitiikasta Virossa ja ihmetellyt, miten kevyesti Neuvostoliiton tekemät ihmisoikeusrikokset on sivuutettu verrattuna Hitlerin Saksan tekemiin rikoksiin. Stalin oli vähintään yhtä suuri rikollinen kuin Hitlerkin.
Oksasen kumppanina Neuvostoliiton Virossa tekemiin rikoksiin keskittyvän kirjan toimittajana on Imbi Paju, jonka dokumenttielokuva Torjutut muistot ja samanniminen kirja neuvostosorron uhreista ovat saaneet paljon huomiota.
Kirjassa on neljäkymmentä artikkelia, joista puolet on virolaisten kirjoittamia. Muutamat artikkelit eivät juurikaan liity kirjan aiheeseen ja osa on kevyitä pintaraapaisuja. Taso vaihtelee tieteellisistä artikkeleista jutusteleviin muistikuviin.
Lähdeviitteet olisivat voineet olla systemaattisesti mukana, sillä se parantaisi historian väärentämisestä syyttävän kirjan luotettavuutta.
Tietoa tarpeeseen Viro on tällä hetkellä Venäjän itselleen valitsemista vihollisista näkyvästi esillä Venäjällä. Maiden henkisessä sodankäynnissä Venäjän keskeinen ase on historian väärentäminen.
Moskova kieltää Viron neuvostomiehityksen eikä myönnä tehneensä ihmisoikeusrikoksia Virossa. Suomessa Moskova on saanut tässä tukea Martti Turtolalta ja äskettäin perustetulta "Suomen antifasistiselta komitealta".
Historian väärentäminen on viety myös koulukirjoihin. Nyky-Viro leimataan fasistiseksi valtioksi, joka julmasti sortaa venäläisiä. Nyt julkaistava kirja tulee tarpeeseen ja herättää varmasti ärtymystä Venäjällä, sillä se kertoo sumeilematta Neuvostoliiton ihmisoikeusrikoksista Virossa ja paljastaa, miten totuutta väärennettiin KGB:n ja muiden tahojen toimesta.
Kyyditysten pelossa Kirja ilmestyy vuoden 1949 virolaisten kyydityksen 60-vuotispäivänä. Tuolloin 20 000 virolaista vietiin yöllä kotoaan perhekunnittain karjavaunuihin ja tuhansien kilometrien päähän Virosta. Tällä murrettiin virolaisten selkäranka ja luotiin pelon ilmapiiri. Aigi Rahi-Tamm selvittää tämän ja kesän 1941 kyyditysten toteuttamisen väitöskirjansa pohjalta hyvin.
Tuhannet kuolivat karkotuksessa epäinhimillisissä oloissa.
Palanneetkin olivat loppuikänsä leimattuja ja potivat fyysisiä ja henkisiä sairauksia vuosikymmeniä karkotuksen jälkeen, kuten itsekin Gulagin kokenut lääkäri Heino Noor esittää. Vasta Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen sorron uhrit ovat voineet julkisesti kertoa kärsimyksistään.
Venäjän väärennösväitteistä karkein eli Viron neuvostomiehityksen kieltäminen kumotaan kirjassa perusteellisesti. Lauri Mälksoo tekee sen kansainvälisen oikeuden pohjalta.
Virolaiset tiesivät asuvansa miehitetyssä maassa, jota hallittiin Moskovasta. Tarton yliopiston entinen rehtori Peeter Tulviste sanoo asian selkoviroksi: "Vuonna 1940 Baltian maiden miehitys ja Neuvostoliittoon liittäminen käynnistivät heti pidätykset, tappamiset, kyyditykset". Asia ei venäläisten ja joidenkin suomalaisten "historiantutkijoiden" saivartelulla muutu miksikään.
