EmediateAd

TEEMU KESKISARJA - Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista

A A
11.3.2010 0:01

JUHANA LEPOLUOTO

TEEMU KESKISARJA

Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista

Atena 2010, 292 s.

Vuonna 1971 syntyneen Helsingin yliopiston dosentin Teemu Keskisarjan paneutuminen unohdettujen väkivaltaisuuksien tekijöiden ja suunnittelijoiden mielenliikkeisiin voi oikeuttaa kuudesta osasta koostuvan kirjan sijoittamisen psykohistorian laatikkoon. Ihmisiä toiveineen, ominaisuuksineen, puutteineen ja naurettavuuksineen ne ovat terroristitkin, jopa nämä nykyisen maailman poliittiset pahantekijät.

Vanhempaa menneiden harrastajaa uudenaikainen jaottelu epäilyttää. Keskisarja saa kiitosta tarkkana havainnoitsijana ja oivaltavana tulkitsijana. Kun suomalainen poliittinen ja kriisiaikojen historia on ollut suurmiesten töitä, päätöksiä, julistuksia ja voittoja, nyt voidaan vihdoin nähdä elävien ihmisten marssi menneisyyden lehdille. Suomessa koetaan se historiankirjoituksen laadullinen hyppäys, joka alkoi Britanniassa ja Ruotsissa kolmisen vuosikymmentä sitten.

Schauman esikuvana

Keskisarjan terroristit esitellään kuudessa analyyttisessa kertomuksessa, joista eniten mediahuomiota on saanut selvitys Helsingin suomalaisen reaalilyseon verikoirista, kuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin murhaajaa Eugen Schaumania esikuvanaan pitäneestä keskenkasvuisten aktivistien murha- ja pommiporukasta.

Verikoirien hyökkäykset tsaarin poliiseja vastaan ja jopa keisariperheen murhasuunnitelmat osuvat niihin sortovuosiin, joiden kuluessa suomalaiset aktivistit kaavailivat aseellista kapinaa Venäjän valtaa vastaan japanilaisella rahoituksella.

Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstökin välähtää taustalla "latvialaisen anarkistien" puuhana: oikeastaan kysymys taisi olla maanalaisten bolshevikkien rikollisista rahoitushankkeista, joita johti Josef Stalinina myöhemmin tunnetuksi tullut osseettilainen rosvopäällikkö.

Suomen aktivismi oli osa suurta eurooppalaista kuohuntaa. Terroristitarinoiden taso on niin hyvä, että voin esittää toivomuksen: Keskisarja olisi oikea henkilö kirjoittamaan Konni Zilliacuksen ja lukuisten muiden vapauden agenttien uudemman historian.

Katkeruutta ja örinää

Jos aktivistien Browningit hankittiin Japanin sotilastiedustelun apurahoin, vuoden 1918 verisen kevään jälkeen heräteltiin punikkiaatteiden paluuta Moskovan Kominternin seteleillä pirtulasi kourassa.

Keskisarjan tarina Kuopion kommunisteista olisi erillisen jutun arvoinen aihe. Samoina vuosina kommunismi nosti päätään myös Oulussa ja Kemissä.

Kapinakevään 1918 kertomuksessa koomikko Chaplinin jäljittelijän murhalaukauksista yksilön ja terroritekojen suhde pelkistyy: kun laki katoaa, väkivalta alkaa. Lain häviämiseen uskoi varmaan myös teoksen nimihenkilö, joka kulkee armeliaasti vain vääpeli T:n nimellä ilmeisesti sen takia, etteivät hänen suunnitelmansa sotaherrojen murhaamisesta onnistuneet.

Vääpeli T oli oikeuden etsijä, kirjelmiä kyhäävä kverulantti, jollaisia liikkuu nykyäänkin keskuudessamme kymmenittäin. Samaan luokkaan voi kenties sijoittaa monipuolisen kielimiehen, suomalaisten unohdetun sivistäjän Waldermar Churbergin, joka reagoi jyrkän luonteensa mukaan suomalaisuuspiirien sisäänpäin lämpiäviin juoruihin ampumalla professoria persuuksiin pyssyllä. Päätöksestä seurasi tutustumisretki mielisairaaloihin.

Keskisarjan yksilöhistorioiden oivallusten riski on siinä, että tekojen vaikutteita on pakko yrittää tulkita. Tiedetään, että välillä huolellisetkin tulkinnat menevät metsään. Mutta nämä tulkinnat eivät ainakaan palvele menneitä suuria aatteita, pyri väkivallan välttämättömyyden perusteluiksi.

On makuasia, kannattaako aikalaislähteitä seurata niiden virheitä myöten. Keskisarjan kertomuksissa heiluvat Browningin revolverit kuten yli sadan vuoden takaisissa sanomalehdissäkin. Lehtineekerit eivät tienneet uudesta keksinnöstä, puoliautomaattipistoolista.

Bobrikov ja tsaarin poliisit ammuttiin utahilaisen moniäitiperheen lahjakkaan lapsen John Moses Browningin kehittämällä uudenaikaisella aseella.

Tietokirjallisuus

Kommentoi artikkelia