| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Thomas Glavinic - Toiveet jotka toteutuvat
THOMAS GLAVINIC Toiveet jotka toteutuvat
Suom. Tiina Hakala
Atena 2010. 347 s.
Johtaako elämää ennalta määrätty kohtalo vai mielivaltaisten sattumien sarja?
Kuinka paljon itse vaikutamme siihen, mitä meille tapahtuu?
Palkitun itävaltalaisen Thomas Glavinicin romaani luo näkökulmaa syysuhteiden ja tahdonvapauden kysymyksiin.
Tässä tapauksessa päähenkilölle jää elämänperustusten järkkyessä lähinnä passiivisen ja omakohtaisiin valintoihin huonosti kykenevän sivustakatsojan osa, vaikka hän - tiedostamattaan - on todistamiensa järkytysten alulle panija.
Subjektiivisesti koettujen luonnonkatastrofien ja muiden ääri-ilmiöiden kestäessä päähenkilö Jonaksen pääasiallinen elämän kiintopisteensä ovat maneeriset kännykkäviestit ja vastaavanlainen rutiinitapa kommunikoida.
Kontrasteja
Eksistenssiongelmaan keskittyvää romaania leimaa suurten ja pienten ilmiöiden kontrasti.
Lyhyt ja toteava tyyli heijastaa päähenkilön, mainosmies Jonaksen neuroottista ja lyhytjännitteistä itsetarkkailua.
Itsetarkkailun rinnalle kirjailija on tuonut väkivaltaisten jos jossain määrin myös valoisampien mullistusten voiman.
Näin syntyy kaikkiaan ristiriitaa, jonka kuvaamiseen ja kertomiseen romaani valitsee sadun kehykset.
Niinpä Jonas on saanut "haltijan lahjan" toivoa mitä ikinä tahtoo.
Samalla osoitetaan, että hänen todellinen tahtonsa on syvällä tiedostamattomassa ja näyttää tarvitsevan erityisen rajut ja kummalliset purkautumisväylät.
Kaaoksenomaiset tapahtumat Jonaksessa ja hänen ympärillään tuntuvat tarujen jumalten tai julmureiden aikaansaannoksilta.
Alitajunnasta
"Taiottu" Jonas ajautuu rujoihin ja ryteikköisiin ympäristöihin.
Sellaiseksi osoittautuu viimein myös hänen lapsuusmiljöönsä. Lukijan ei ole vaikea hahmottaa odysseian tarkoitusta.
Torjuttu piilotajuinen minuus tässä kaivautuu ylös syvistä lähtökohtakuopistaan.
Tullessaan näkyväksi se saa elämän näyttämään sekä hallitsemattomalta että tyystin erilaiselta kuin arkielämässä.
Yöpuolisten näkyjen rinnalla yksitoikkoinen taiteilu puhelimen välityksellä vaimon, ex-vaimon ja rakastajattaren kanssa on voimaton paradoksi.
Glavinic esittää rooleihin ja esineellisiin tottumuksiin rakentuvan maailmankuvan kohtalokkaan sovittamattomuuden ihmisen eläimellisten perusvaistojen ja -tarpeiden kanssa.
Se, mitä todella tahdomme, tuntuu vahvasti pohjautuvan jälkimmäisiin, ja tämä Glavinicin tiiviissä ja asetelmiltaan kiinnostavassa ja mielestäni myös keinovalotetussa romaanissa havaitaan.
|
|
