Ulrika Kärnborg - Myrrha

A A
11.1.2010 00:01 PENTTI PESÄ

ULRIKA KÄRNBORG Myrrha

Suom. Katriina Huttunen. Schildts 2009, 461 s.

Romanttisen viihteen kirjoittajalla oli takavuosina nyrkkisääntö: tarinan ensimmäinen pari saa lopussa toisensa, tapahtuu juonen kulussa millaisia käänteitä tahansa.

Ruotsalainen Ulrika Kärnborg kuvaa 1800-luvun Englantia. Hannahin lapsuus maalaiskylässä on ankea, samanlainen kuin naapuriston muillakin köyhillä. Hänet ajetaan kotoaan kahdeksanvuotiaana. Sen jälkeen hän tekee nurkumatta sekalaisia palvelutöitä, pääsee Lontooseen ja kohtaa siellä sattumalta Arthur Munbyn.

Mies kuuluu vauraaseen keskiluokkaan ja toimii virkamiehenä. Hän on myös runoilija ja tarkkailija, joka kirjaa havaintoja kurjaliston naisista. Hän tuntee viehtymystä köyhyyteen ja likaan, ja hyvin osaa Kärnborg aiheeseen paneutua: on mätäneviä hampaita, visvaisia haavoja, jätteiden syömistä, ulosteiden kantamista.

Kahden eri säätyyn kuuluvan tarinassa on jotain samaa kuin Pitsinnyplääjässä, joskin Myrrha lähenee inhorealismia. Arthur haluaa Hannahin likaisena, tämä puolestaan esiintyy orjattarena, joka nokeaa kasvonsa miellyttääkseen miestä - ja itseään myös. Toki mies tapaa muitakin naisia, mutta hylkää heidät kaikki.

Saasta ja sen puhdistaminen sitoo Hannahin ja Arthurin yhteen vuosikymmeniksi. Kai sitä sitten pitää nimittää rakkaudeksi.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia