KAISA IJÄS - Siskot, veljet

A A
30.3.2009 0:01

TEPPO KULMALA

KAISA IJÄS Siskot, veljet

Teos 2009, 67 s. Kaisa Ijäksen vahvuus on yksittäisissä assosiaatioissa ja niiden ketjuissa. Runot ovat välittöminä eläviä miellemaalauksia. Esikoiskirja on kiehtova, herkkä ja vahva.

Keskeinen aines liittyy muodonmuutoksiin. Tavallaan omaa painoaan ne houkuttavat uusiin lukukertoihin. Säkeet välähtävät laajoiksi yhteyksiksi ja heijastavat näkymiä usein kohta kohdalta hieman uudeksi hahmottuvasta suunnasta.

Asetelmia ovat parisuhde, naisen yksin oleminen, muistot, kuolema, tuotteistuvan maailman liepeet. Runoilija maalaa teemoista terävätaitteisia ja asetelmallisuutta vierastavia ristikkäismielikuvia. Unen tavoin hyppelehtivä "kielentakainen" fantasia ja arkisen päivän levottomasti jäsentymään pyrkivä kulku kiertyvät yhteen.

Värikäs, laulullinenkin teksti huvittuu, ironisoi, ahdistuu. On subjektiivista. On lukijaa lähellä. "Runous on harha-askel järjestyksen valtakunnassa./ Se on kielellinen pisara kylmäpuristettua öljyä./ Ajelu pitkin lumen reunan paleltumatonta uurnaa".

Runous

Kommentoi artikkelia