Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista.

A A
10.1.2010 00:00
Kuva: ANNA-LENA LAURÉN

Georgialaisessa Gorin kaupungissa sijaitseva kerrostalo tuhoutui pommituksessa 2008. Talo korjattiin pian ja koristettiin hylsyistä tehdyllä veistoksella.

JUHANA LEPOLUOTO

ANNA-LENA LAURÉN Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista.

Suom. Laura Jänisniemi. Teos&Söderströms 2009. 218 sivua. Nuori, ennakkoluuloton ja utelias reportteri, nykyinen Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén on ottanut ammatillisia jättiloikkia sen jälkeen, kun muistaakseni kehottelin häntä pukemaan lisää vaatetta ylleen Damaskoksen päämoskeijan portilla joskus Israelin Libanonin "suojavyöhykkeeltä" vetäytymisen aikoihin.

Jo hänen edellinen kirjansa uudesta Venäjästä ja venäläisistä oli lukemisen arvoinen. Reportaasiteos julmankauniista Kaukasiasta on terävän havainnoinnin täysosuma.

Viimeisen Kaukasuksen sodan alkaessa, Venäjän armeijan rynnistäessä länsimielisen toiveajattelijan Mihail Shaakashvilin johtamaan Georgiaan Mustanmeren takaisen kansojen vuorikattilan kiemuroiden harrastaja huomasi nopeasti, että niin kansainväliset uutistoimistot kuin suomalaiset ulkomaantoimittajatkin olivat tapahtumien vyöryn perusfaktoista pihalla kuin lintulaudat.

Laurénin tekstissä noita päivitettyjä perustietoja on paljon, joten kirjaa voi suositella ammattilaisille maailman seuraajillekin.

Kaiken lisäksi teksti on oivaltavaa ja hauskaa.

Muuan liki kaikilta huomaamatta jäänyt olennainen tieto oli, että Venäjän hyökkäyksen kärkenä oli ammattilainen tshetseenien divisioona, jonka riveissä palvelee myös entisiä sissejä.

Kahden hävityn itsenäisyyssodan jälkeen entisen kapinallisen hengellisen johtajan pojan hallitsemasta Tshetsheniasta on tullut alle kymmenessä vuodessa Venäjän Kaukasuksen vallan kulmakivi.

Siihen on tarvittu määrättömästi rahaa.

Kahteen kertaan maan tasalle hävitetty Kaukasuksen ylpeys Grozni on rakennettu komeaan kuntoon. Ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat kuitenkin Ramzan Kadyrovin aikana, eikä korruptiota ole minnekään kitketty, vaan sen on annettu kasvaa ja kukoistaa.

Kadyrov ei sentään ole mikään tahdoton Kremlin marionetti, kuten hänen toimintansa taannoisen Kontupohjan rotupogromin aikana osoitti. Moskova joutuu Kaukasuksella tekemään myönnytyksiä myös liittolaisilleen.

Laurén antaa äänen unohdetuille osseeteille, inguuseille ja dagestanilaisille, joilla kaikilla on vahvat historialliset perusteet mielipiteilleen ja liittolaisuuksilleen. Kaukasus ei rauhoitu ja wahhabiittinen ääri-islam muhii nurkissa ja vuorilla edelleen. Menneisyys vuodattaa nykyajan vuoristolaisten verta.

Niin, kuka enää muistaa, että Josif Stalin oli osseetti?

Laura Jänisniemen suomennos on laatutyötä.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia