Santtu-kissamme tykkäsi loikoilla auton katolla aurinkoisina kesäpäivinä. Aina se kuitenkin hyppäsi katolta pois, kun joku meni autoon.
Eräänä päivänä lähdin kauppareissulle. Kun olin ajanut parisataa metriä kuudenkympin alueella, vastaan tulleen auton kuski huitoi kovasti käsillään. Ajattelin vaan, että mikähän se tuollakin oli hätänä ja ajelin vain eteenpäin.
Ei mennyt kauaa, kun sama kuski ajoi autoni viereen. Tie siinä kohdassa oli mutkainen, oli pakko jarruttaa ja ajaa tien viereen. Samassa huomasin takaikkunasta Santun takajalat. Eipä ihme, että mies oli huitonut, kyseessä oli sentään kissan henki. Santun automatka päättyi onnellisesti, mutta tämän tapahtuman jälkeen tarkastin joka kerta hyppäsikö Santtu auton katolta pois.
