Skyforgerin ensimmäiset viisi kappaletta ampuvat taivaalle, korkealle pilvien päälle, aurinkoon, tuuleen ja taivaan sineen. Alla vehreän utuinen maa ja tarujen Kalevala, josta tämä bändi on ammentanut neroutensa runot jo yhdeksän levyn ajan.
Levy on laulaja Tomi Joutsenen aikaisen Amorphiksen huikein taidonnäyte. Eclipse (2006) ja Silent Waters (2007) ovat hyviä levyjä, mutta kumpikaan ei valmistanut Skyforgerin melodisen metallin rapsodiaan.
Albumi käynnistyy rivakasti pianon tahdittamalla kappaleella Sampo. Joutsenen laulumelodiat vyöryvät uljaina, säkeistön rosoinen tyylittely vaihtuu kertosäkeen herkempään lauluun.
Sampoa seuraavat kappaleet koostuvat samasta kontrastien, polveilevan soitannan, iskevän rockin, jylhän tyylikkyyden ja runollisen herkkyyden elävästä kokonaisuudesta.
Levyn loppupään kappaleet, vaikka hyviä ovatkin, eivät yllä aivan samalle nerokkuuden tasolle kuin alun vitonen.
Yhtä kaikki, levy on Amorphiksen ehdotonta parhaimmistoa ja vuoden, ellei jopa vuosikymmenen, merkittävimpiä julkaisuja. On vaikea kuvitella, miten tätä enää ylitetään.
