EmediateAd

Anna Puu - Sahara

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
30.5.2010 0:01

MIA PAJUNEN

Sopii hengähtää. Anna Puu on yhä suitsutuksen arvoinen. Laulajattaren toinen albumi Sahara jatkaa siitä, mihin esikoinen vuosi sitten jäi.

Levyn aloittava sinkku Riko minut on jo tuttua Anna Puuta, tarttuva ja mukavasti vaihteleva, sellaisena turvallinen lohkaisu.

Sitä seuraava Anna ja merikarhu lienee kasvanut samassa puussa kuin edellisen levyn C'est la vie, Melankolian riemut ja Idän hitain. Kaikki ovat biisejä, joissa vuorottelevat voimakas komppi ja hakkaava laulu sekä ilmava kevennys.

Kolmas kappale, Nopeimmat junat, on yksinkertainen, hitusen haikea ja toivorikas pysähtyneisyyden hetki, tauko oikeassa paikassa.

Seuraa nopeasti unohtuva mutta mukanaan kuljetteleva virta biisejä, jotka jatkavat edellisellä levyllä löytyneitä ääniä. Kuten kappaleessa Vuoroin vieraissa voi huomata, yhden kappaleen mittaan mahtuu surumielisyyttä, rauhallista toteamista, uhmakkuutta ja ilkikurisuutta.

Levyn nimikkokappale Sahara on ehdottomasti kiinnostavin kappale. Siinä on jazzin sävyjä, sumussa kelluva tunnelma ja niin täyteläinen uusvanha soundimaailma, että mukaan voi kuvitella myös rahisevan levysoittimen.

Saharan jälkeen levyn loppu tuntuu vähän lättänältä. Mitään järin uutta se ei sisällä. Tosin vuosittainen nahanluonti kasvun tässä vaiheessa olisi laulajalle mielipuolinen vaatimus.

Varsinaiseen laulaja-lauluntekijä-kaartiin Anna Puulla on vielä matkaa, mutta se ei yhtään vähennä hänen loistoaan tulkitsijana.

Äänessä on runsaasti vivahteita. Hän taitaa myös kerronnan rytmittelyn.

Pop

Kommentoi artikkelia