CHISU - Vapaa ja yksin

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
3.10.2009 0:01
Kuva: Warner Music

Musiikin parissa vuosia työskennellyt Chisu ei kiirehtinyt levyttämään. Toinen albumi on kypsä kokonaisuus.

MIA PAJUNEN

CHISU Vapaa ja yksin

Warner Music Chisua on suitsutettu kilpaa esikoisalbumista lähtien. Nyt toisen albumin myötä samaa laulua on syytä jatkaa. Vapaa ja yksin on entistä ehompi ja tiiviimpi kokonaisuus, pop-levy, joka tuo lajityypilleen kunniaa. Jos poppia tehtäisiin pääsääntöisesti samalla kunnianhimolla ja ammattitaidolla, ei kenelläkään olisi syytä leimata sitä musiikkibisneksen höyhensarjaksi.

Ensi levytykseksi Alkovi oli harvinaisen kypsää kuultavaa. Monelle Chisu ilmestyi kuin tyhjästä, hämmästytti tekemällä kaiken sanoituksia, sävellyksiä, laulua ja tuotantoa myöten itse.

Taustalla vaikutti työ toisten artistien taustajoukoissa, säveltäjänä, sanoittajana ja tuottajana. Kahdella Emmallakin palkittu Chisu eli Christel Sundberg on tehnyt musiikkia muun muassa Jipulle ja Antti Tuiskulle. Hän on myös tuottanut Kristiina Wheelerin levyn.

Edelliseen verrattuna Chisun uusi levy soi luonnollisemmin ja lyriikat ovat pidemmälle vietyjä. Niissä on kerroksia ja muutamia harkitusti esiin nousevia sanavalintoja. Koneellisten äänien tilalla on akustisia soittimia ja joukko ihmisiä. Pianoa soittaa Chisu itse. Poppia höystävät laulelma- ja folkvaikutteet.

Lähtö aloittaa levyn herkästi, piirtää hetken, jota ei henno ylimääräisin äänin särkeä. Sen perästä päälle vyöryy pamfletin kaltainen, ensi kädeltä tuima Miehistä viis. Edetessään se tuo mieleen tukahdutetun itkun. Kerrasta poikki taas on kuin moderni Kesäyön valssi.

Single Baden-Baden on oivaltavalta sanoitukseltaan levyn parhaimmistoa, soundiltaan keveintä ja koneellisinta. Baden-Badenin parantolakylpylän kaiku kirjallisuudessa on raskas. Luulisi, että masentuneen kansan kyynelillä pirskoteltuna se sen kuin synkistyy. Niin ei käy. Taidokasta kerrontaa.

Biisi Sama nainen - kuulostaa kuin Jippu laulaisi! Se ei ole ihme, eikä vika, kun kappaleen on tosiaan tehnyt sama nainen kuin Jipun lauluja, ja molemmilta löytyy äänestään nuoruudestaan huolimatta kaiken nähnyttä käheyttä.

Oi, muusa on raskasta mielelle ja korville. Synkkä syöveri, levyn pimeä hetki, joka sysenä korostaa rinnakkaisten biisein kuulautta. Kahdessa biisissä Chisu pukee ihmisarjen satumaailmoiksi. Etsijät ja Yksinäisen keijun tarina ovat Pikku Prinssi-genren kertomuksia, kauniita lapsille, vähän surullisempia aikuisille.

Saaliit on levyn pirteimpiä hetkiä ja leikkisä contryyn kallistuva rallatus, jonka säkeiden mittaa Chisu hienosti rikkoo. Viimeisenä tulee levyn nimikkobiisi Vapaa ja yksin, ajankohtainen sanoma ja tenhoava kertosäkeistö.

Huonoa tai edes keskinkertaista biisiä tällä levyllä ei ole. Ja vaikka itsekin osaa, ei ole yhtään häpeällistä käyttää osaavaa apujoukkoa mukaan lukien Asko Kallonen. Chisun reilun puolen tunnin mittainen Vapaa ja yksin on albumiksi lyhyt ja sellaisena loistava oppitunti sanottavan tiivistyksestä, esimerkki siitä, miten timantteja hiotaan.

Pop

Kommentoi artikkelia