Jane's Addiction yrittää palata juurilleen 1980-luvun viimeisiin vuosiin. Bändin kaksi ensimmäistä levyä Nothing's Shocking ja Ritual de lo Habitual ovat millä tahansa mittapuulla mestariteoksia.
Julkaisut niiden jälkeen ovat epätasaisia yrityksiä päivittää klassinen soundi nykymuottiin. Aiemmin suunnannäyttäjänä monille toiminut orkesteri katoaa täyteen ahdettua keskitempoista post-grungea esittävien bändien harmaaseen massaan.
Viimeistään nyt tulee selväksi se, että vaikka Jane's Addiction henkilöityy laulaja Perry Farreliin ja kitaristi Dave Navarroon, ilman alkuperäistä basistiaan Eric Averya se ei enää ole elämää suurempi orkesteri. Melkein kaikki bändin klassikot pohjasivat Averyn groovaaviin bassoraitoihin.
Farrelin ääni on entisellään, mutta Navarro pidättelee tilutustaan turhaan ja Stephen Perkinsin groovaava rumpalointi on miksauksessa hukattu äänimassojen alle.
Äänimaailma sitoo levyn vuoteen 2011 tylsillä tusinasoundeillaan. Joidenkin bändien olisi parempi pysyä kuopattuna.
