MAIJA VILKKUMAA - Kunnes joet muuttaa suuntaa

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
24.4.2010 00:01
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Maija Vilkkumaa päivitti murheellisten laulujen maan.

JUHANA UNKURI

Maija Vilkkumaa on tehnyt jälleen loistavan rocklevyn. Hän on onnistunut loihtimaan tukun tarttuvia melodioita. Useissa kappaleissa a-osa on yhtä tehokas kuin useiden muiden tekijöiden kertosäkeet. Sävellykset ovat suoraviivaisia, mutta sisältävät myös kiintoisia koukkuja.

Sähkökitara ulisee ja rumpukomppi luo vauhtia.

Levylle mahtuu luonnollisesti myös rauhallisemman taustan kappaleita tasapainottamaan kokonaisuutta. Loppua kohti musiikillinen ilme muutenkin monipuolistuu. Mistä tietää että on -kappale edustaa jonkinlaista reggae rockia.

Uusi levy on selvästi rockimpi kuin edellinen Superpallo. Aiempien hittien Ei, Ingalsin Laura tai Kristiina rokkiraivoon ei nyt nousta. Rokkaus ei silti ole pliisua. Vilkkumaan laulu on tutun energistä. Löytyy ilmaisusta myös herkkyyttä, kun sitä tarvitaan.

Vilkkumaa on laatusäveltäjä, mutta tekstit ovat vielä korkeammalla tasolla. Ennen kaikkea sävel ja teksti muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Sovituksista vastaavat Vilkkumaa ja bändi.

Kun sanoittaja ei ole enää aivan parikymppinen, on kiusaus nähdä sanoituksissa eletyn elämän ja varttumisen tuomia muutoksia.

Joka tapauksessa sanoituksissa on sävyeroa aiempaan. Lauluissa todetaan, miten väsyttää, kaikesta on aikaa, kouluaikaa muistellaan haikeudella, löytyy korkeakoulutusta ja kysellään muistion perään. Vauvakin on saatu ja Neuvostoliiton aika muistetaan. Sanoituksissa on vähintään ripaus junnuvainiota. Onko nuoruus jo takana?

Mutta ei hätää, sanoituksista löytyy myös tuttua uhmaa, uhoa ja angstia. Asenteessa on yhä röyhkeyttä. Parhaimmillaan sanoituksissa kuvataan hetken tunnelmaa maagisen taitavasti. Sanat eivät vain jäljittele todellisuutta, vaan tavoittavat sen. Kuulija voi tuntea, että se mitä sanottiin, on totta.

Hittipotentiaali on laaja. Yksi parhaista on menevä Lottovoitto, joka sisältää taidokasta yhteiskuntakritiikkiä. Kaihoisa ja surumielinen Siihenks se jää pohtii mennyttä ja nykyistä tarttuvalla melodialla. Anteeksi edustaa popimpaa puolta. Avausbiisi Rouvakellari on Ingalsin Lauran seuraaja.

Pop

Kommentoi artikkelia