Musen vuonna 2006 ilmestynyt Black Holes and Revelations -albumi teki brittitriosta lopullisesti A-sarjan bändin.
Aikaisemmilla levyillään (Showbiz, 1999, Origin of Symmetry, 2001 ja Absolution, 2003) bändi vielä haki tasapainoa soitannollista virtuoositeettiä esittelevän tempoilun ja tarttuvien melodioiden välimaastossa.
Black Holes and Revelationsin menestysresepti oli uhkarohkea ja jossakin määrin myös etukäteen epätodennäköinen: mahtipontista taiderockia, rouheita kitarariffejä ja progressiiviselle rockille ominaista sävellyksellistä kiharointia sekoitettuna häpeilemättömään glampopsensibiliteettiin.
Se kuitenkin toimi. Pelkästään Euroopassakin yli miljoona kappaletta myynyt Black Holes and Revelations on erinomainen albumi, joka kuuluu kiistatta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen merkittävimpien populaarikulttuuriteosten joukkoon.
Juuri ilmestynyt The Resistance ei samoihin sfääreihin yllä, vaikka mahtipontisuutta ei siltäkään puutu.
Kitarat syrjään
Edellisellä levyllä soitannollisessa pääosassa oli laulaja-kitaristi-pianisti Matthew Bellamyn hullu professori -henkinen kitarariffittely. Toisin on nyt. The Resistancen äänimaailmaa dominoivat syntetisaattorit, piano ja jousiorkesteri.
Välillä heittäydytään suoranaisen klassisen musiikin pariin, kuten levyn päättävän kolmiosaisen Exogenesis: Symphony -teoksen kohdalla käy. Onpa Bellamy kilkutellut levylle pätkän Chopiniakin!
The Resistancen heikoin kohta onkin levyn kestosta lähes 13 minuuttia haukkaava lopetusnumero. Science fiction -henkinen äänikollaasi ei lähde avaruudellisesta sanoitusteemastaan huolimatta missään vaiheessa kunnolla lentoon.
Ajoittain soitossa on edelleen tutusti toimivaa sykettä, kuten sinänsä yllätyksetön, mutta toimivasti poppaava aloitusraita Uprising sekä levyn energisimpiin raitoihin lukeutuvat Unnatural Selection ja MK Ultra todistavat. Kokonaisuutena The Resistance on kuitenkin liian vetelää ja laimeaa soppaa.
Liikaa teennäistä taidetta, liian vähän rokkaamista.
Saapa nähdä, mikä on ainesten suhde, kun Muse esiintyy 22. lokakuuta Helsingissä loppuunmyydyssä Hartwall Areenassa.
