EmediateAd

PETE PARKKONEN - I'm an Accident

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
8.3.2010 0:01
Kuva: Sony

PETJA SAVOILA

Tätä menoa Pete Parkkonen on polttamassa uraohjuksensa polttoaineen vauhdilla loppuun.

Miehen kakkosalbumi I'm an Accident jatkaa näet samalla sillisalaattilinjalla kuin esikoispuraisukin (First Album, 2009): sekalainen seurakunta säveltäjiä on raapustanut sekalaisen setin biisejä, jossa ratsastetaan enemmän päivän soundeilla kuin taiteellisella näkemyksellä.

Tällä sapluunalla Parkkonen ei rakenna itselleen uskottavaa diskografiaa vaan tuomitsee tuotantonsa ikuisuudeksi automarkettien viihdeosastojen alelaareihin.

Mutta mehustellaan hetki kiekon hyvillä puolilla. Keskiössä on Pete Parkkosen ääni, joka hurmaa semikäheällä charmillaan niin kuin aina. Parkkosen ääni sopii geneerisellä poprock-klangillaan kevyen musiikin tulkintaan.

Kolikon kääntöpuolelta kurkkiikin sitten sellainen mörkö, että joskus Parkkosen on tähän taistoon ryhdyttävä, jos mielii ohjata uransa sellaisille raiteille, joille esimerkiksi Anna Puu on omansa onnistunut tuuppaamaan.

Ammattisäveltäjiltä tilattavat biisit ovat nimittäin kokonaisuuden kannalta niin sekavaa noppasoppaa, että on mahdoton sanoa, mitä genreä Pete Parkkonen edes edustaa.

Kun kukaan ei pidä huolta taiteellisesta kokonaisuudesta, ovat albumit mitä sattuu. Nämä mittatilaustyöt ovat sangen usein myös täysin hengettömiä. I'm an Accidentilta löytyy biisejä mm. Peten veljeltä Ville Parkkoselta, Disco Ensemblen kitaristilta Jussi Ylikoskelta, Smak-kitaristi Henri Saloselta sekä läjältä pohjoismaisia sekä englantilaisia hittipajoja.

Napakammin levyllä potkivat kiekon alkupään raidat. Ville Parkkosen säveltämä vauhdikas Hit the Ground, kohti kertosäettä kasvava elektrodisco-henkinen In Too Deep, indie-rock/post punk -veto All She Said sekä Salosen säveltämä rehellinen rockralli The Sound of Me Breaking Down.

Levyn piinaavin renkutus on kasari-synth pop -henkinen Getting Away.

I'm an Accidentin hiotut pop-soundit ja ihannevävypoika-rock on räätälöity kuulijakunnalle, jolle lempiartistin vakanssi on kuukausittain vaihtuva pesti.

Heitä eivät vinhasti vanhenevat soundit tai biisien tyhjänpäiväisyys haittaa ja näissä puitteissa tuore Parkkonen onkin ihan toimivaa settiä.

Rock

Kommentoi artikkelia