Rammstein - Liebe ist für alle da

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
31.10.2009 0:01

Saksalainen konemetalliyhtye ei kumartele kuvia ei hätkähdä tabujen rikkomista. Luvassa on varmasti myös räväkkää meininkiä, kun Rammstein konsertoi helmikuun 22. päivä Helsingissä.

JUHO HÄMÄLÄINEN

Rammstein, jos joku, on yhtye, jonka musiikkia pitää kuunnella lujaa.

Itä-Saksan ankeissa oloissa alkunsa saanut, sittemmin saksankielisellä teutoniheavyllaan maailmanmaineeseen noussut bändi on musiikillisesti verrattavissa panssarivaunukolonnaan. Sellaiseen, jonka komentaja on pakarat paljastaviin nahkahousuihin pukeutunut perverssi mielipuoli.

Kun Rammsteinin kerrostalon korkuisina hyökyaaltoina päällekaatuva säveltaide jyrisee ikkunoita helisyttävällä äänenpaineella, ollaan jonkin aidon ja ainutkertaisen äärellä. Kokemusta voisi kutsua jopa puhdistavaksi. Suosittelen.

Vuonna 1995 debyyttialbuminsa Herzeleid julkaissut yhtye saavutti taiteellisen huippunsa huhtikuussa 2001 ilmestyneellä neljännellä levyllään Mutter.

Moderniksi klassikoksi laskettavan albumin seuraajat, vuonna 2004 tullut Reise, Reise ja osittain samoissa sessioissa äänitetty Rosenrot seuraavalta vuodelta eivät samalle tasolle yltäneet. Kummaltakin löytyi, Reise, Reise etunenässä, kyllä kelpo kappaleita, mutta kokonaisuuksina ne jäävät turhan hajanaisiksi.

Sitä ongelmaa ei uudella Liebe ist für alle da -kokopitkällä ole. Bändin haastattelukommenttien perusteella levyn synnytysprosessi oli pitkä ja vaivalloinen. Luomisen tuska ei kuitenkaan ole aiheuttanut musiikillista vähäverisyyttä. Liebe ist für alle dalla Rammsteinin hyökkäysvaunu ryskyttää jälleen vakuuttavasti eteenpäin.

Mitään järin uutta albumi ei Rammsteinin repertoaariin tuo. Tutuista ja turvallisista aineksista on silti syntynyt nautittavan tasalaatuinen kooste mahtipontista germaanimäiskettä.

Osa Rammsteinin viehätyksestä on perustunut nimenomaan saksan kieleen. Siis ainakin kaltaiselleni, vain muutamia isojen poikien filmeistä omaksuttuja fraaseja tuntevalle ummikolle. Kun laulaja Till Lindemann karjuu että Ich tu dir wer, niin minähän uskon, olipa asiansa mikä tahansa!

Bändin käsitys rakkaudesta on sekin aika kaukana valtavirrasta, jota albumin makaaberin tyylikkäät kannet entisestään alleviivaavat. Tai siis näin olen antanut itselleni kertoa, enhän minä osaa saksaa.

Pornografisella videollaan hätkähdyttämään pyrkinyt ensisingle Pussy on osin englanninkielisellä sanoituksellaan tyylillisesti ainoa poikkeus. Kepeämmistä rakennusaineksista kasattu Pussy eroaa muutenkin levyn muusta materiaalista.

Tabuja Rammstein ei edelleenkään kumartele. Wiener blut -metallimäiskintä käsittelee tytärtään kellarissaan vankina lähes 25 vuotta pitänyttä itävaltalaista Josef Fritzliä. Tosielämästä ammentava biisi on siis tavallaan jatkoa Reise, Reisen kohokohtiin lukeutuvalle Mein teil -kappaleelle.

Levyn deluxe edition -versio sisältää bonus-cd:n, jolta löytyy viisi viisua lisää. Näistä yksi on orkesteriversio levyn lopettavasta Roter sand -balladista. Muut keskitempoisesti ryskyttelevät jämäbiisit eivät juurikaan tuo lisäarvoa kokonaisuudelle.

Liebe ist für alle da ei ole Rammsteinin paras albumi, mutta ei myöskään huonoin. Seuraavalta levyltä bändiltä toivoisi kuitenkin jo jotain uutta. Jotain, joka jättäisi yhtä täräyttävän muistijäljen, kuin Mutter teki kahdeksan vuotta sitten.

Rock

Kommentoi artikkelia