EmediateAd

RECKLESS LOVE - Reckless Love

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
27.2.2010 0:01
Kuva: AJ Savolainen

Reckless Loven promokuva viittaa Mötley Crüen Girls, Girls, Girls -abumin kanteen, mutta säästölinjalla: alkuperäisessä otoksessa moottoripyöriä on kaksi.

SAMI VAINIO

1980-luvun tukkametalli on ollut jo pitkään tuloillaan muun muassa Lordin ja Brother Firetriben elvyttämänä. Vasta Reckless Loven myötä retrotyyli tuntuu todella roihahtavan uuden sukupolven muoti-ilmiöksi.

Kuopiolaislähtöisen yhtyeen pastissi on rakkaudella leivottu. Ikiensä puolesta Olli Hermanin ja kumppanien on todella täytynyt omaksua kimallehevi äidinmaidossa.

Yhtye ei naura perinteelle vaan yhdessä sen kanssa. Kasarihevin parodiointi on aina jäänyt laimeaksi, sillä itseironia liittyi alun perinkin aikakauden bändien kukkoiluun.

Reckless Love tavoittaa hämmästyttävän luontevasti nämä muinaisen hauskanpidon vivahteet. Henki on läsnä, ja mikä tärkeintä, biiseissä on itua ja melodioita.

Kaikkea kaikille
Reckless Love on johdonmukaisen linjaton kokoelma vaikutteita olennaisilta yhtyeiltä, kuten Aerosmithilta (Love Machine), Def Leppardilta (Romance), Van Halenilta (So Yeah!) tai Kissin discokaudelta (Back to Paradise). Hard rockin alalajit vaihtelevat biisien välillä niin, että jokainen niistä on oma eheä kokonaisuutensa.

Myös enemmän tai vähemmän suoria sitaatteja viljellään: David Lee Rothin Knucklebonesin kitarariffi kuultaa Badassissa, ZZ Topin Rough Boyn syntikka sykkii ytimekkäästi nimetyssä Sex-balladissa.

Tuotannoltaan Reckless Love on kliinisen siisti, kuten pitääkin. Nykyaikaisen studiotekniikan keinoja käytetään maltillisesti, jotta aikamatkan illuusio ei järky. Keulakuvana Herman on kovasti Vince Neilin oloinen, mutta vokalistina taipuisampi. Pepe esittää asiallista kitarasankaruutta, toisinaan suoranaista taituruutta.

Ylpeästi kiltti
Reckless Love on uransa alussa kaikkeen mukautuva kameleontti. Ollako poppia, metallia tai jossain täsmällisemmin siellä välissä? Tulisiko bändin valita varsinainen identiteettinsä? Ei välttämättä, sillä Reckless Love ei selvästikään hae katu-uskottavuutta ryppyotsaisesti.

Eri suuntausten välinen sapelinkalistelu oli jo vuosikymmeniä sitten median keinotekoisesti lietsomaa, ja nykyisin maailma on verrattomasti avarampi.

Hyväntuulisuus tai peräti kiltteys eivät ole enää kuolemansyntejä, edes puhdasoppisuuteen taipuvaisissa rokkiympyröissä. Rockin vaarallisuus on väljähtynyt klisee. Reckless Love on uuden, raikkaamman aikakauden tuote.

Rock

Kommentoi artikkelia