Nyt kun pakolliset Stam1nan kotiseutuliturgiat on saatu alta pois, voidaan keskittyä yhtyeen kolmanteen studioalbumiin, Rajaan.
Niille, jotka Stam1nasta eivä ole kuulleetkaan, lyhyt kertaus: vuonna 2005 Stam1na pyyhälsi suomalaisen raskaan musiikin itseriittoiseen ankkalampeen ja näytti aivan uuden tavan soittaa thrash metallia.
Ultratekninen, nopea, mutta kepeäpoljentoinen kitarointi yhdistettynä progressiiviseen komppaamiseen sekä huudon seassa harmonioihin nojaavaan lauluun olivat uutta ja kiehtovaa.
Debyyttirieskan single Kadonneet kolme sanaa iski typerryttävällä voimalla. Vuotta myöhemmin albumi Uudet Kymmenen Käskyä ei enää yllättänyt, muttei myöskään ollut pettymys.
Raja jatkaa vakuuttavaa sarjaa: ei lyö ällikällä, mutta laadukas musiikkiteos se on.
Aloitusraita Hammarattaassa rivakan kitaroinnin ja Hyrden raivokkaan tilityksen myötä kuulijalta otetaan luulot heti pois. Parin minuutin rynnistyksen jälkeen siirrytään melodiatasangolle.
Siinä kupletin juoni tiivistettynä. Biisien a-osissa mennään kuin viimeistä päivää, kertosäkeessä painetaan kytkin pohjaan ja nautitaan vauhdista.
Lyriikoissa on ajatusta. Sanat eivät paperilla saa aikaan suurta valaistumista, mutta biiseissä ne toimivat. Soundi on pelkistetty, mutta rikas.
Yksittäisissä suorituksissa ei taivaan portteja kolkutella, mutta kokonaisuutena Raja vaikuttaa.
