EmediateAd

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani - Valon pisaroita

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
15.5.2010 0:01

MIKKO SILTANEN

Suhtautumiseni Tuure Kilpeläiseen on jostain syystä aina ollut mietoa, liikkuen akselilla kiinnostunut-välinpitämätön. Olen halunnut pitää hänestä, sillä hän on osoittanut olevansa etevä lauluntekijä ja esiintynyt mielenkiintoisissa projekteissa kuten lastenlevy Ipanapa ja Tapio Rautavaara -tribuutti, mutta jotain on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Ehkä en vain ole yrittänyt tarpeeksi.

Valon pisaroita on jo Kilpeläisen neljäs sooloalbumi. Merkittävin muutos edeltäviin julkaisuihin verrattuna on se, että levyllä soittaa oikea bändi, Kaihon Karavaani, jonka riveistä löytyy muiden muassa Egotripistä, Ismo Alanko Säätiöstä ja nykypäivän Hurriganesista tuttuja kasvoja.

Ensimmäisen kuuntelun jälkeen on selvää, että parempaa taustayhtyettä Kilpeläiselle on vaikea kuvitella. Kvartetin panos kuuluu albumin sovituksissa. Kilpeläisen biisejä on lähdetty soittamaan uudella tavalla ja tuloksena on musiikillisesti rikkaampi ja monimuotoisempi paketti, jossa erilaiset tyylit kohtaavat.

Paikoitellen tekisi mieli puhua jopa maailmanmusiikista, sillä Kilpeläisen iskelmällistä rockia on tällä kertaa maustettu esimerkiksi slaavilaisilla elementeillä, ska-poljennolla ja latinorytmeillä. Toisaalta kitaristi Rocka Merilahden lämmin rautalankakitarointi tuo mieleen J. Karjalaisen 1990-luvun parhaimmat hetket.

Artisti itse on kuvaillut uusia laulujaan "iättömiksi ja ajattomiksi", ja sitä ne tavallaan ovatkin. Useimmiten aiheena on tietysti rakkaus ja siihen liittyvät lieveilmiöt, välillä katsellaan kaihoisasti mennyttä tai uppoudutaan unelmiin.

Kokonaisuutena levy on loppuun asti viilattu ja eheä, eikä heikkoja kohtia juurikaan löydy. Radioiden tiuhaan pyörittämä nimikkobiisi on ehkä hivenen pliisu, mutta onneksi albumilta löytyy särmikkäämpiäkin vetoja kuten Rakkaudella on nälkä tai Sinä olet vapaa.

Jos potentiaalisia hittejä etsii, niin varma valinta on levyn päätösraita Meksikolainen viltti, joka tyhjänpäiväisestä tekstistään huolimatta on hyväntuulinen ja hauska laulu.

Valon pisaroita on ehdottomasti mielenkiintoisinta Kilpeläistä aikoihin.

Toivon mukaan herran ja Kaihon karavaanin yhteistyö ei katkea tähän levyyn, vaan saa kehittyä tulevaisuudessa uusiin suuntiin.

Rock

Kommentoi artikkelia