Perttu Lepän elokuvat Pitkä kuuma kesä, Helmiä ja sikoja ja 8 päivää ensi-iltaan muodostavat mielenkiintoisen jatkumon.
Ne eivät ole jatko-osia toisilleen, mutta niitä yhdistävät samanlainen huumori ja samantapaiset hahmot samaan tapaan kuin amerikkalaisen Kevin Smithin elokuvia.
- Edellisessä elokuvassa on aina seuraavan itu, Leppä tunnustaa.
- Olen tehnyt jonkinlaista ketjua elokuvataiteen laitoksen kolmannesta lyhytelokuvastani lähtien. Se kertoi pikkupojasta. Seuraavassa elokuvassa päähenkilö oli vähän vanhempi kundi, josta taas päästiin veljessarjaan.
Uutuuselokuvan idean Leppä paljastaa syntyneen Laura Birnin ja Mikko Leppilammen hahmojen Helmissä ja sioissa orastaneen romanssin pohjalta. Nyt romanssi etenee, vaikka hahmot ja miljöö ovat toiset.
- Käsikirjoittajana on mukava lähteä kirjoittamaan, kun tietää, että saa jonkin asian onnistumaan.
Puhuva pää yllättää
Kaikki kolme elokuvaa käsittelevät esiintymistä: kaksi edellistä musiikkilavoilla, uutuus teatterissa. Saman asian ympärillä pyörivä hahmokatras on ohjaajan suosimalle brittityyppiselle huumorille otollinen.
- Parhaat suomalaiset tv-komediatkin on tehty jonkin porukan pohjalta.
Omintakeisinta Leppää uutuudessa edustaa kaikissa kolmessa elokuvassa esiintynyt kolmikko Unto Helo, Timo Lavikainen ja Jimi Pääkallo, jotka nyt nähdään kummituksina. Kolmas heistä haamuilee pelkkänä päänä. Repliikkejä on helppo kuvitella toisteltaviksi yläkouluissa kuten Pitkän kuuman kesän dialogia aikanaan.
- Ehkä elokuvissani on tietty rentous, joka tuntuu enemmän nuoruudelta kuin jäykältä aikuisuudelta. Tosin, tämän päivän aikuiset ovat hekin oman rokkinuoruutensa viettäneet, Leppä huomauttaa.
Ohjaajaa miellyttää, että kotimaisen elokuvan ääripäiden, jäykistelyn ja rillumarein väliin mahtuu paljon. Hänen kun tekisi mieli joskus kokeilla kauhuleffaakin.
- Mutta olen sillä tapaa lyhytjänteinen kirjoittaja, etten jaksa kirjoittaa montaa kohtausta, missä ei tapahdu jotain traagista tai koomista.
Shakespeare mykistää
Kreiseilyn vastapainona elokuvassa tulkitaan pitkiä pätkiä Romeota ja Juliaa. Klassikkoteos vaati kuvausten keskellä oman omistautumisensa.
- Outoa oli tehdä ensimmäistä kertaa toisen kirjoittajan tekstiä, ohjaaja myöntää.
- Mutta kun se on elänyt 500 vuotta, täytyy siinä olla jotain, joka puhuttelee meitäkin.
Näyttelijöille Shakespeare ei toki tuntematon ollut: runoilijan tekstejä kun tentitään teatterikorkeassa.
- Vaikka olin sen lukenut, en ollut lukenut sitä samoin kuin nyt. Sitä tajusi, kuinka mieletöntä se teksti on. Miten joku on voinut kuvailla rakkauden tunnetta niin täyteläisesti, Laura Birn ylistää.
